Edellisessä postauksessa mainitsemani kameran vaihto innostutti kirjoittelemaan hieman laajemmin, aiheena valokuvausharrastukseni. Mikä kamera on se, jolla olen aloittanut? Ja mikä se on nyt?

Olen aloittanut kuvaamisen aikoinaan muistaakseni jollain Samsungin digikameralla. Olin silloin yläasteella ja muistan edelleen, kuinka kamerassa oli rannenauha, kohoava objektiivi ja se oli väriltään hopeinen. Silloin kuvasin lähinnä meidän lemmikeitä ja kavereiden kanssa tuli räpsittyä selfieitä. Taisi tämä kamera matkustaa joskus mukanani Elämä Lapselle -konserttiinkin kuvaamaan Tokio Hotellia. Kamerassa käytettiin paristoja tai ladattavia akkuparistoja ja se kulki helposti mukana pienen kokonsa ansiosta. Kuvaustila oli tietysti joko videolla tai automaatilla -mitä ikinä se niissä kameroissa silloin olikaan. Taisi kiekosta pyöräyttämällä saada salaman päälle ja pois. Digijärkkärillä otettuja kuvia ei enää valitettavasti ole tallella.

Syksy 2020. Kamerana Olympys EM1 ja objektiivi 40-150 2.8. Kuva alkuperäinen suoraan kamerasta.

Digikamerasta digijärkkäriin

Sen jälkeen sain joululahjaksi pari kolme vuotta myöhemmin Sonyn A200 digijärkkärin. Ilo oli suuri ja kameraa varjeltiin tarkkaan, mutta myös raahattiin paikasta toiseen mukana. Kameran mukana tuli perinteisesti kittilinssi. Muistan vielä, kuinka joulun pyhinä menin kaverille yökylään kameran kanssa ja harmittelin, kun en heti onnistunutkaan saamaan uudella kameralla hienoja kuvia. Silloin en ymmärtänyt kuvaustiloista yhtään mitään ja menin automaatilla, koska kyllästyin äkkiä rämppäämään kuvaustiloja. En osannut säätää kameraa oikein ja automaatilla tuli yleensä edes jokseenkin onnistuneita kuvia. Tällöin kuvasin paljon tallilla myös hevosia ja kuvia pienensin vanhalla pöytäkoneella Paintissa. Silloin niitä tuli jaettua epäaktiivisen aktiivisesti johonkin valokuvasivulle, facebookkiin ja tottakai IRC-galleriaan! Muistan vieläkin sen innon, kun onnistuin saamaan vaikka tallilla jonkun hyvän kuvan hevosesta ja malttamattomana odotin, että pääsen kotiin sen koneelle avaamaan.

Automaatin siivellä

Sony Alpha200 kamera ja perus kittizoomi. Kuva mahdollisesti vuodelta 2010. Kuvassa edemennyt Toffee-poni.

Kun ponini Toffee lopetettiin, olin jo töissä lukion jälkeen ja omistin edelleen vanhan Sonyni. Kuvausinto oli hiipunut ja kamera tuli kaivettua kaapista erittäin harvoin. Sama kittilinssi oli siinä myös kiinni ja haihattelin kalliimpien linssien perään, mutta sellaisiin ei ollut varaa. Varmaan tämän takia kuvausintoni tökkäsikin, enkä ymmärtänyt kunnollisen objektiivin tärkeyttä. Polttoväleistä en tajunnut mitään ja ihmettelin miten muut saa hienoja kuvia kunnon bokehilla, mutta itse en onnistu alkuunkaan. Kun ostin hevoseni Marlien 2015, innostuin bloggaamisesta ja sen myötä myös kuvauksesta uudelleen. Bongasin torista jonkun halppis kiinalaisen telezoomin kameraan ja kittilinssi sai väistyä. En muista millainen valovoima putkessa oli, mutta sillä hinnalla ja kuvanlaadulla tuskin mikään kovin mahtava. Koitin perehtyä kuvaamiseen hieman enemmän ja luin asiasta netistä, sekä kamerani käyttöohjeen uudelleen. Kokeilin myös muita kuvaustiloja, mutta en onnistunut saamaan niillä aikaan kuin suttuisen kuvan, tai mustan ruudun. Palasin melkein aina automaattiin, mutta kokeilin välillä onnistuneesti myös puoliautomaattisia asetuksia.

Sonylle heihei -tervetuloa Canon ja mahtavat kuvat. yeah right.

Jossain vaiheessa kiinnostuin kuvaamisesta entistä enemmän ja ajattelin saavani parempia kuvia, jos vaihdan Canoniin, joka ammattilaisillakin on.. Hah. Sony siirtyi kaverille eteenpäin ja minä ostin Canon 7D kameran. Kittiputkella. Ja ihmettelin taas, miten ammattikuvaajat saavat tällä hyviä kuvia, mutta minä en. Canon oli painava ja kunnon linssi siihen olisi maksanut toista tuhatta. Innostuinkin videoitten tekemisestä ja pienestä kompaktista kamerasta, joka olisi helppo kuljettaa tallilla ja muilla reissuilla. Ei enää painavaa Canonin mötikkää, jonka mukaan ottaminen oli työn ja tuskan takana ja näin ollen vaikeutti kuvausharrastustani. Canonilla yritin jo kuvata muillakin moodeilla, kun pelkällä automaatilla. Yritin opiskella perusteita kuvauksesta, mutta se oli minulle täyttä hepreaa. Ja on muuten edelleenkin.

Canon 7D otos kittiputkella. Paljon muuta järkevää tällä kameralla en sitten saanutkaan aikaan. Kuvassa tallin Sisu-koira pentuna.

Canonista olympukseen

Näin ollen Canon sai uuden kodin kittilinsseineen ja tilalle hankin Olympuksen PEN E-PL8 minin. Pieni, kevyt ja tällä voi kuvata videoita, kun sitä jaksaa pidellä kädessä. Nyt ymmärsin jo hiukan polttoväleistä ja muista perusteista. Osallistuin myös Porin kansalaisopiston valokuvauksen peruskurssille. Into oli kova ja on edelleen. Kaikki materiaali on yhä tallessa ja pitäisikin taas mielenvirkistykseksi käydä niitä ajan kanssa läpi. Koska kurssi oli ihan aloittelijoillekkin, siellä käytiin kaikki läpi kameran käynnistämisestä kuvauksen perusteisiin. Tykkäsin kurssista ihan todella paljon ja tekisi mieli mennä uudestaankin. Kurssin vetäjä Päivi oli myös todella mukava ja osasi selittää asiat niin, että aloittelijakin ymmärsi jutun jujun. Opin tällä kurssilla myös hurjasti omankin kameran kaikista uusista toiminnoista ja valokuvauksesta ylipäätään. Kurssin jälkeen aloinkin taas jo himoilemaan jytkeämpää kameraa. Pen oli todella kevyt ja muovinen. Haaveilin jostain isommasta ja laadukkaammasta putkesta, jolla olisi kiva kuvata hevosia. Kuvasin PENillä tällä putkella suht onnistuneesti talvellakin. Lisänä tottakai kittiputki, joka jäi aika pian pölyttymään tuon zoomin hankkimisen jälkeen.

Olympus PEN E-PL8 ja objektiivinä M.Zuiko 40-150mm f4.0-5.6. Kuvassa edellinen hevoseni Rosi.

Vaihto olympuksen sisällä eri runkoon

Ostin PENin rinnalle järeämmän Olympuksen EM1 mark1 kameran ihan extemporee. Huomasin ilmoituksen torissa, kun selailin sitä ja kamera sattui olemaan ihan samalla kylällä. Samana iltana tehtiin kaupat ja kamera on minulla edelleen. Tätä ennen olin jo PENiin hankkinut 45mm 1.8 objektiivin ja aloin vihdoinkin ymmärtää valovoiman tarpeen. Tottakai olin sen jo tiennyt Canonin omistaessani, mutta lompakko ei antanut silloin periksi. Vuosi sitten hankin EM1 kaveriksi 40-150mm 2.8 PRO linssin. Se jos joku mullisti kuvausharrastuksen. Aivan mahtava linssi! Tähän asti se on ollutkin paras (ja kallein) kaverini ja sen kanssa on otettu lähes kaikki kuvat viimeisen vuoden ajalta. Nyt olen pikkuhiljaa opetellut vähän myös kuvien muokkauksesta, mutta siinä olen vielä täysi aloittelija.

laatu tuo laatua kuviin

Koska noin uutta ja kallista linssiä ei kannata jättää hyllylle pölyttymään ja koin, että on aika vaihtaa Olyn kroppikennosta täysikennoiseen, laitoin PRO-linssin myyntiin ja ostin niillä rahoilla Sonyn A7ii rungon. Kaveriksi hankin Samyangin 85mm 1.4 lasin. Tämä on toistaiseksi ainoa objektiivi tähän runkoon ja seuraavaksi saakin alkaa säästämään ja haikailemaan jonkun telezoomin perään. Kiinteäpolttovälisillä linsseillä en ole oikein koskaan oppinut kuvaamaan hermoja menettämättä, mutta nyt on sen aika. Laitoin myös myyntiin tuon vanhan Olympuksen runkoni ja siihen muutaman halppiksen kittilinssin, jotka on nurkissa pyörineet. Jatkuvien hupivarailujen ja kyselyjen jälkeen olenkin kallistunut siihen, että jätän rungon ja linssit itselleni videoiden kuvaukseen. Tuo M.Zuikon 45mm löytyy myös edelleen ja se on kiva linssi, joten miksi niistä luopumaan.

EM1 ja 40-150 PRO. Eron huomaa kuvan laadussa, kun siirrytään PRO-sarjan laseihin.

Samalla setillä.

Sama setti taas. Originaali kuva.

Olympuksesta takaisin sonyyn

Nyt on kova harjoittelu ja totuttautuminen palatessani Sonyyn. Varsinkin tuon PRO lasin jälkeen tuntuu aika turhauttavalta tämä touhu, mutta todellisuudessa en ole vielä edes ehtinyt paneutua kameraan ja uuteen linssiin, enkä antamaan niille mahdollisuutta! Näin alkutuntumalta voin Sonyn rungosta sanoa, että tuntuu käteen paremmalta ja helpommalta, kuin Olympus. Olympus EM1 aikana aloin kuvaamaan jo enemmän manuaalilla, mutta onnistuin välillä sekottamaan siinä kaikki asetukset niin sekaisin, että hermot meni. Sonyn kanssa olen toistaiseksi kuvannut vain manuaalilla ja ihmetys on kova, kun ei siinä olekaan mitään ongelmaa. Toki tähän kameraan oli laitettu jo valmiiksi kaikki perusasetusten säädöt helposti rullille, joten eihän tässä enää epäonnistuakkaan voi! Mutta edelleen, edelleen tänä päivänäkin mietin, että miten ne jotkut vaan osaa ja onnistuu.

Millaisella kameralla sinä kuvaat?

Kiireinen viikko takana, mikä näkyy heti blogissa ja muuallakin. -Ei ehdi päivittää. Onneksi kuu on jo lopussa päin ja vanha kämppä suhteellisen hyvällä mallilla tavaroiden ja siivouksen suhteen. Uudella kämpällä vallitseekin kaaos ja seuraavat viikot saa pyykinpesukone ja astianpesukone laulaa, sekä moppi viuhua. No, siellä ehtii kyllä siivoilemaan ja tavaroita pesemään kunhan nyt vanhalta kämpältä saataisiin kaikki pois alta.

Mitä tämä kiireinen viikko sitten on pitänyt sisällään?

Sunnuntaina

reilu viikko sitten pääsin yksin tallille ja ohjasajoin Stinaa kentällä ensimmäistä kertaa. Tämä meni tosi kivasti, vaikken ole itsekään ohjasajoa harrastanut melkein lainkaan. Hevonen oli fiksu ja kuuliainen, joten voiko se silloin huonosti mennä? Kaveri oli vielä seurana ja otti meistä muutamia kuvia ja videoita, kivaa! Olin tallilla pitkän kaavan mukaan ja laitoin Stinalle kaikkia virikkeitä tarhaan ja levittelin heiniä hankeen, joiden syömisessä sillä menikin kivasti pari tuntia aikaa.

Maanantaina

taidettiin olla ihan vaan kotosalla ja käydä ulkoilemassa Danielan kanssa. Neidillä oli niin huono päivä, että olikin ihan hyvä olla vain kotona. Yritin silloin pyhittää tämän päivän blogille, mutta hommasta ei tullut yhtään mitään, kiitos rakkaan lapseni.

Tiistaina

käytiin tallilla, mutta en tehnyt Stinan kanssa mitään erikoista. Yleensäkin tallilla käydessä laitan virikkeitä tarhaan ja karsinaan, sekä lisäjuotan Stinan. Näissä menee jo kohtuu paljon aikaa. Laitan myös ruuat valmiiksi purkkeihin, joista ne on helppo muiden antaa.

Keskiviikkona

oltiin koko päivä Tampereella. Käytiin kaupoilla hakemassa uusia tyynyjä ja paljon muuta, koska kaikki vanhat lentää polttokasaan ”mummolan” hajun takia. Niin lentää myös sohvat ja sänky, ja ne vaatteet joita en jaksa pestä. Vaatii muuten aika monta pesua vaatteetkin etikalla, että saa hajun irti. Käytiin myös veljeni luona. Myin Olympuksen objektiivini ja ostin uuden kameran. Vaihdoin Olympuksen kroppikennosta täyskennoiseen Sonyn kameraan. Daniela hämmästeli kaikkia ihmeellisiä eläimiä ja olisi kuulemma halunnut jäädä sinne asumaan?

Erilainen ratsu tallilla

Torstaina

kävimme Danielan kanssa tallilla, kun eläinlääkäri tuli käymään. Stina raspattiin ja se piti rauhoittaa toimenpiteeseen. Hevonen on juonut huonosti näil talvella ja siksi stressasin vähän asian takia. Rauhoitus ei ainakaan paranna suolen liikkuvuutta ja on aina riski ähkylle. Täällä päin oli kauhea lumimyrksy, bensa-asema ei toiminut ja auto jäi kiinni monta kertaa matkalla. Reittivalinta oli surkea ja välillä koko kosla liukui lumivalleissa sivuttain. Perille päästiin hengissä, mutta raspaus oli jo ehditty suorittaa. Hampaat pieniä piikkejä lukuun ottamatta kunnossa. Jee! Piikkejä osasin odottaa, koska Stinan vanhassa muovikuolaimessa oli iso lovi toisella puolella. Helpotuksen huokaus, ettei ollut diasteemaa tai muuta. Niidenkin ihanaan maailmaan pääsin tutustumaan vuosi takaperin edellisen hevoseni Toivon kanssa. Pyörittiin tallilla niin kauan, että Stina vähän tokeni, jotta sain juotettua sen.

Perjantaina

juostiin kaupoilla koko päivä. Tuhlasin oikein urakalla ja ostin Puuilosta uudet lämpösaappaat itselleni tallille, sekä hanskat. Edelliset Safarisaappaat on mennyt 4 vuotta, joten ehkä oli aikakin.  Näissä pysyy nämäkin ikijäiset varpaat sulana ja ovat ihanat kevyet kävellä. Sain myös postista Sonyn runkoon uuden linssin, jota oli tottakai heti päästävä testailemaan.

Lauantai

meni kokonaisuudessaan muuttohommissa, kun haimme lisää tavaraa edelliseltä asunnolta ja siivosin sen minkä pystyin. Vihdoinkin alkaa vaikuttaa siltä, että kämppä alkaa tyhjenemään ja loppusiivousta pääsi jo kivasti aloittelemaan. Oltiin niin ajoissa, että ehdittiin käydä vielä kuormaa viedessä tallilla moikkaamassa Stinaa ja tein sille yöksi karsinaan lisäjuoton ja täytin heinäverkkoa sun muuta.

Eilen, sunnuntaina

kävin yksin tallilla. 2,5h meni heittämällä taas ja tähän ei sisältynyt edes hevosen liikuttamista. Hengailtiin Stinan kanssa käytävällä ja harjailtiin, nostettiin jalat ja tarkistettiin kengät ja syötiin heinää. Tein Stinalle tarhaan kunnon talvilaitumen levittelemällä molemmille puolille tarhaa heinätuppoja pitkin poikin. Sillä kuluikin kivasti siinä aikaa ja oli tekemistä pitkäksi aikaa, sekä sai kivasti liikuntaa ohella. Loppuillaksi menin uudelle kämpälle purkamaan tavaroita ja siivoamaan.

Malla talliapulaisena

Heppaharrastus on nyt siis hiukan kärsinyt kuluneella viikolla, mutta tilanne muuttuu kyllä, kunhan nyt jaksaa painaa vielä muuton loppuun. Sen jälkeen saakin taas paneutua hevoseen ihan eri tavalla. Myös tallimatkan lyheneminen radikaalisti muuttaa asioita. Nyt ei ole tullut käytyä tallilla kovin usein, koska tuntuu turhalta ajaa pitkä matka tallille joka päivä, vaikkei tekisikään mitään ihmeellistä. Nyt voidaan pikkuhiljaa alkaa liikuttelemaan Stinaa aktiivisemmin, kun se on saanut kotiutua rauhassa. Siltikin väliin mahtuu vielä hyvin päiviä, kun ollaan vaan ja hengaillaan hyvässä hengessä.

Miten sun viikko on alkanut? Tykkäätkö lukea tälläisia postauksia? Kiinnostaisiko joku myday tai myweek videon muodossa?