Pakkasella sisällä koko päivä?

Varsinkin hevospiireissä on nyt kovempien pakkasten tultua ollut paljon puhetta siitä, että osa hevosten omistajista jättää hevoset talliin koko päiväksi. Eläinten inhimillistäminen on kovaa ja helposti siinä unohtuu eläimen lajityypilliset tarpeet. Ajatellaan että myös hevoset palelee, kun ihminen itse palelee. Eläinten ulkoilu ja sen tarve tuntuu olevan ikuisesti puheenaihe. Tästä syystä meillä olen omia hevosia loimittanut syksystä asti mahdollisimman vähän ja vain silloin kun on tarve. Olen kuullut kun kimppatallilla on voivoteltu, kun hevoseni on ollut alkusyksyllä sateessa ilman loimea, se kun kuulemma kärsii ja palelee. Tähänkin loimettomuuteen oli syynsä, jonka olisi kuullut, kun vain olisi kysynyt. Tiesin, että hevoselle tulee muutto kylmäpihattoon keskellä talvea, ja sen oli pakko kasvattaa talvikarvaa sitä varten. Sää oli yli 10 astetta plussalla, hevosilla vapaa heinä ja hevonen ei näyttänyt palelevan, joten en nähnyt loimitusta tarpeelliseksi.

Kylmäpihattolainen tammikuun pakkasessa

Pihatosta

Olen myös kuullut, että monelle ihmiselle on tehty eläinsuojeluilmoitus pihattohevosista sen takia, että ne ei pääse talliin yöksi nukkumaan. Yleensä ilmoittaja on joku naapuri tai ohikulkija, joka ei tiedä hevosten kylmänsietokyvystä mitään ja taas inhimillistetään. Yleensä pihatoissa, ei siltikään kaikissa, on lisäksi ns. palava patja. Tämä tarkoittaa sitä, että syksystä asti kuiviketta (yleensä olki) lisätään pihattoon, eikä sitä liiemmin siivota, vaan päälle lisätään aina puhdasta kuiviketta. Pohja alkaa palamaan aikaa myöten ja näin syntyy lämmittävä makuualusta eläimille. Toinen huolenaihe on yleensä kun nähdään talvella ulkona hevosia, joilla on lumikerros turkin päällä. Hevosihmiselle se lumikerros kertoo vain sen, että hevosen karva eristää hyvin ja oikeaoppisesti, jolloin lumikerroksen alla on hevonen, jolla on täysin kuiva pohjakarva ja iho. Ja silloin se eläin ei palele, kun iho pysyy kuivana. Stinalla on todella ohut karva, koska sitä on loimitettu syksystä asti. Silti se ulkoilee pikkupakkasilla palelematta ilman loimea koko päivän.

Pihatossa hevonen saa valita koska on ulkona ja koska sisällä. Toimivalla laumalla kaikki pääsee halutessaan sisään ja ulos, sekä syömään ja juomaan silloin, kun itse haluaa.

Hevonen on luotu liikkumaan, eikä seisomaan karsinassa päivästä toiseen. Oma hevoseni asuu nyt karsinatallissa, mutta haluaisin sen jatkossa pihattoon, vaikkei karsinaöistä haittaakaan ole. Yöksi on tarjolla karsinaan havuja, heinäverkko, josta syöminen kuluttaa aikaa ja muuta virikettä. Stina ulkoilee aamusta iltaan päivittäin, sillä on pihattorakennus pelkästään hänelle itselleen käytössä sääsuojana ja ruoka -ja vesipalvelu pelaa. Meillä on ollut myös huonolla laumalla pihatto, kun Marlie pomotti toisia ihan liikaa ja vahti ruokapaikalla jatkuvasti. Tätä kesti vain hetken, ajankohta oli keväällä ja muut pääsivät silti pihattoon sisään ja saivat syödä rauhassa, joten hätää ei ollut.

Pihatosta suoraan lenkille ja lenkin jälkeen takaisin pihattoon -ongelmitta

Pihatto ei ollutkaan pelottava, vaan ulkona oli kivempaa

Eilen pohdin tallin pitäjälle, että mahtaakohan Stina vähän vielä pelätä pihattoon menoa, kun se yleensä juoksee siitä äkkiä vain läpi toiselle puolelle tarhaa. Stinalla on siis yhdistettynä kaksi tarhaa ja niiden välissä on pihatto, joten se joutuu aina kulkemaan pihaton kautta, jos haluaa kiertää toiseen tarhaan. Tämä on itselleni hyvä, koska saan hevosen liikkumaan itsekseenkin ulkona hyvin, kun jaan heiniä tai muuta houkutinta puolelta toiselle ja kiertäessään se joutuu aina tekemään ”lenkin” väliaidan takia. Näin talvella hevosilla ei oikein ole mitään puuhaa tarhassa ja siksi sitä on kiva järjestää itse. Tänään sain kuitenkin kuvaterveisiä tallilta, että Stina on ollut melkein koko päivän pihatossa sisällä. Eli viihtyy siis sielläkin, kunhan vain itse haluaa sinne mennä 😉 Tänään onkin ollut jo enemmän pakkasta, mutta silti melko voimakas tuuli vielä. Luntakin on tullut välillä, joten ei ihme, että sisätiloissa on poikkeuksellisesti viihdytty enemmän.

Meillä myös lämppäri on pärjännyt pihatossa ja kasvattanut muhkean talvikarvan

Eläin ei kuulu suljettuun tilaan jatkuvasti

Oma mielipiteeni on, että mikään eläin ei kuulu pieneen karsinaan, häkkiin, tai muuhun liikettä jatkuvasti rajoittavaan tilaan asumaan! Esimerkiksi hevosia koitetaan säästää satuttamasta itseään tarhaamalla niitä pienissä tarhoissa, joissa ne ei mahdu juoksemaan kunnolla. Tämä ei ole ratkaisu asiaan, koska ylimääräinen ja purkamaton energia purkautuu jossain muualla ja vahingon aiheutuminen on todennäköisempää silloin. Itse olen vähän joka asiassa sellainen keskitien kulkija.

Pihatto ei saa tarkoittaa sitä, että hevoset jätetään selviytymään keskelle peltoa vetoiseen latoon ympäri vuoden ja oletetaan, että niillä on nyt kaikki hyvin, kun asuvat pihatossa. Pihatto vaatii myös työtä, panostusta, aikaa ja rahaa ihan yhtä paljon kuin karsinatallikin. Lisäksi kaikki hevoset eivät välttämättä kasvata edes kunnon talvikarvaa tai muuten vain sovellu pihattoon. Hevosihmisten joukossa tuntuu myös kulkevan jonkinlainen luulo, että aktiivisesti treenattavia hevosia ei voi pitää pihatossa tai niitä ei voisi sen jälkeen liikuttaa päivittäin. Klipattujakin hevosia (karva ajellaan lyhyemmäksi talvella) pidetään pihatossa loimien kanssa onnistuneesti. Silti hevonen pärjää tarhata kyllä näillä keleillä varmasti ulkona ihan hyvin, vaikka niitä omia sormia paleltaisikin.

Oikeastaan yksi ainoa syy on tullut vastaan, miksi hevosia oli ”pakko” pitää tallissa joskus muutaman tunnin pidempään aamulla, kuin normaalisti. Tallin vesiputket olivat vetäneet osittain jäähän yön aikana. Hevoset lämmittivät tallia niin tehokkaasti, että tallin lämpötila olisi laskenut heti, kun hepat olisivat siirtyneet ulos. Näin ollen hepat sai heinää naaman eteen, lämmittivät tallia pari tuntia, että pakkanen hieman laski ulkona ja pääsivät sen jälkeen ulkoilemaan loppupäiväksi normaalisti.

Näillä keleillä kannattaisi ennemminkin muistaa:

• Tarjota eläimille lämmintä juotavaa useammin
• Tarjota ruokaa reippaammin, syömällä ne lämmittävät itseään
• Huolestuneena sivustaseuraajana mennä vaikka ystävällisesti kyselemään asiaan liittyen, yleensä niihin löytyy joku järkevä selitys, eikä kuormiteta turhaan eläinsuojelua aiheettomilla ilmoituksilla. Voit itsekin oppia uutta!

Ja otsikon kysymyksen oma vastaukseni; ei pitäisi. Mielestäni enemmän pitäisi panostaa siihen, että se hevonen viihtyy siellä ulkona ja tarhassaan. Eikä perustella aikaista sisälle ottoa aina sillä, että kun se hevonen jo odottelee portilla.

Heräsikö sinulle jotain ajatuksia aiheeseen liittyen? Opitko jotain uutta? Onko eläinten inhimillistäminen mennyt mielestäsi liian pitkälle?

Muista seurata meitä myös:

Instagramissa

Facebookissa

Lupasin edellisessä postauksessa (löytyy täältä) palata esittelyiden kera seuraavaksi tuoreen blogini pariin. Kuka minä olen? Ketä perheeseen kuuluu? Lemmikit ovat aina kuuluneet elämääni ja ovat minulle myös perheenjäseniä. Kerroinkin jo että meistä löytyy pieni esittely instagramistamme, mutta ajattelin kirjoitella tänne blogiin vähän laajakirjoisemmin. Instaan saa hyvin tehtyä pienet tietoiskut kohokohtiin, mutta blogissa on kivempi höpötellä vähän pidemmin, kun täällä ei ole rajoitusta tekstin pituudelle. Pidemmittä puheitta!

Miranna

28-vuotias nainen Satakunnasta. Harrastuksiin kuuluu hevoset, lukeminen, kirjoittaminen ja valokuvaaminen. Nautin myös meikkaamisesta, ja liikuntaa olen harrastanut enemmän ja vähemmän aktiivisesti pois lukien viimeisimmät vuodet. Putosin edellisen hevoseni Marlien selästä ensimmäisellä ratsastuskerralla ja luultavasti siitä johtuen on selkäni vaivannut jo monen vuoden ajan. Itse epäilen jonkinlaista välilevyn pullistumaa tms, mutta totuus valkenee, kun pääsen kuvattavaksi. Sen lisäksi vasen jalkanipöytä sai kovan tällin ja hermovaurion, yllätys yllätys, hevosen juostessa siihen päälle. Tämän takia hermokivut ovat välillä jo kilometrinkin kävelyn jälkeen todella kovat, mutta parempia päiviä on myös.

Eläimet ovat kuuluneet elämääni lapsuudesta asti ja meillä on kotona ollut kaikki eläimet minipossusta akaattikotiloon. Äidiltäni olen perinyt intohimon eläimiä kohtaan ja myös suurin osa sisaruksistani omistaa nykyäänkin jonkinlaisen lemmikin.

Hevosiin olen hurahtanut pienestä asti ja luin kaikki mahdolliset hevoskirjat läpi. Ratsastuksen aloitin muistaakseni 11-vuotiaana ja ehdin käydä tunneilla nelisen vuotta, kunnes sain ensimmäisen oman ponini Toffeen. Sen jälkeen kävin vielä tunneilla ja pikkuhiljaa harrastaminen on siirtynyt lähinnä omien pitoon. Tavoitteellisesti en ole omien kanssa harrastanut, koska suurin osa hevosistani on ollut ratsuksi kouluttamattomia, entisiä ravureita. Ravitallillakin olen työskennellyt useamman vuoden ja ollut siinä touhussa mukana sivusta seuraten muissakin paikoissa. Tällä hetkellä minulla on viides oma hevoseni Stina. Stina tuli meille vasta joulukuun alussa ja on siis aivan tuore tuttavuus. Rodultaan Stina on lämminverinen ravihevonen ja onkin startannut raveissa vielä viime kesänä. Ikää Stinalla on 8 vuotta, joka vastaa n. 28 vuotta ihmisten iässä. Olemme siis melkolailla saman ikäisiä leidejä tällä hetkellä. 😀

Eläinten lisäksi perheeseen kuuluu reilu 2-vuotias tytär Daniela. Harrastuksiini kuuluu valokuvaus, tämä blogi ja muiden blogien lukeminen. Hevosharrastus vie paljon aikaa ja rahaa, joten muut harrastuksen ovat jääneet taka-alalle. Kuntosalille tekisi kyllä mieli hankkia kortti uudelleen. Ennen edellisen hevoseni Marlien ostoa kävinkin salilla aktiivisesti 3-5 kertaa viikossa. Myös pintaremontit ja kaikki DIY jutut niin kotona, kuin hevosharrastuksessakin on intohimon kohteena.

Haaveilen omasta paikasta jonne saisin hevosille aktivoivan pihaton, sekä muita maatilan eläimiä. Jos saisin vapaasti päättää, mitä elämässäni tekisin, pitäisin varmaankin jonkinlaista eläinten turvakotia ja valokuvaisin ainakin sivutoimisesti. Olen enemmän aina ollut taiteellisten alojen ihminen, enkä nauttisi esimerkiksi lähihoitajan työstä ollenkaan.

Kissat Peku, Pikkukissa ja Pekunenä

Peku ja Pikkukissa

Meillä on tällä hetkellä kolme kissaa. Peku on pitkäaikaisin lemmikkini ja ollut minulla jo reilut 10 vuotta. Peku on syntynyt meillä kotona ollessani nuori ja jäänyt sitä kautta minulle. Pekulla on ollut viime vuosina terveysvaivoina yskää, joka on aina parantunut antibiootilla hetkeksi. Keväällä, kun muutettiin maalle ja Peku pääsi ulkoilemaan, parani yskä kokonaan. Tämä oli ihan mahtavaa, sillä lukuisista tutkimuksista huolimatta yskän perimmäinen syy ei selvinnyt ja se vain paheni ennen muuttoa. Nyt Peku onkin ollut oireeton, vaikka on sisällä joutunut taas olemaan enemmän. Peku osaa myös avata ovet ja vaikka onkin kollikissa, on se aina imettänyt meille tulleita kissanpentuja. Pekulla on huono tapa syödä sähköjohdot poikki ja se onnistuu aina syömään johdot poikki ottamatta sähköiskua.”Parhaimmillaan” imurista on iskenyt kipinät Pekun käsittelyn jälkeen.

Peku

Pikkukissa on tullut tutuilta ja sen luonteen huomasi jo pienenä! Ensinnäkin se oli luovutusikäiseksi kissaksi to-del-la suuri ja se matkusti rohkeasti ja sopeutui ihan ennätysajassa uuteen kotiin. Pikkukissa on todella rohkea ja seurallinen. Varsinkin viime aikoina se on kasvanut ihan hurjasti ja ei todellakaan ole pikkukissa, vaan sen nimen pitäisi ennemminkin olla Isokissa. Pikkukissa on Danielan kissa ja nimeksi on jäänyt Pikkukissa, koska ajattelin että Daniela saa antaa sille itse nimen kun kasvaa. Pikkukissa on reilut 2 vuotta vanha ja se on loistava hiirikissa ja kova leikkimään. Pikkukissa tykkää myös olla sylissä ja näyttää kyllä jos ei jostain välitä. Kuljetuskoppaankin se kävelee kuin kotiinsa ja mitään miettimättä. Rohkea jellona siis!

Pikkukissa

Pekunenä tuli meille vasta ennen joulua ja on pieni ja arka kissanpoika. Se on ollut nyt tasan kolme viikkoa ja ensimmäiseen pariin viikkoon sitä ei nähnyt lainkaan. Nyt vasta se on vähän rohkaistunut kulkemaan päivälläkin, mutta juoksee kyllä edelleen piilosalle jos liikahdat liian nopeasti tai jos meteli on kova. Muutaman kerran olen onnistunut jo rapsuttelemaankin tätä pienenä emonsa menettänyttä kehräyskonetta onnistuneesti. Ja kehrätessä sitä ääntä riittää pienestä kissasta enemmän kuin kahdesta muusta yhteensä! Nenä on tottunut jo edellisessä kodissa koiraan ja muihin kissoihin ja se rakastaa Mallaa. Pikkukissan kanssa se leikkii iltaisin ja yöt läpeensä.

Pekunenä

Meidän kaikki kissat on leikattuja kolleja, paitsi tietysti Pekunenä kun se on vielä liian pieni leikkautettavaksi.

Malla

Malla on 8-vuotias kiinanharjakoira ja tullut meille keväällä kodinvaihtajana. Olen halunnut oman koiran jo kauan, ja keväinen omakotitaloon muutto mahdollisti sellaisen hankinnan. Niin kuin nimikin jo ehkä kertoo, on kyseessä narttukoira. Kiinanharjakoiria on kahta eri muunnosta ja Malla on naku, eli sillä on karvoja vain kasvoissa ja hännänpäässä, sekä jaloissa. Harja tietty löytyy myös. Mallalla on aikoinaan tehty muutamat pennut, mutta sittemmin steriloitu. Malla on luonteeltaan todella varovainen ja kiltti. Karvatonta koiraa täytyy tietenkin varsinkin näin talvella pukea paljon ja yleensä harjakoirat rakastavat lämpöä. Niin rakastaa Mallakin ja odotan jo, että pääsemme saunomaan uudessa asunnossa.

Iho vaatii hoitoa myös, mutta ei ole tälläiselle laiskallekaan ihmiselle ylitsepääsemättömän vaativaa. Mallalla on eroahdistusta ja se kulkeekin poikkeuksetta aina meidän mukana. Pieni taskukoko on tässä kohtaa vain hyödyksi. Malla tykkää nukkua vieressä ja yleensä tyyny on sen lempipaikka. Mitä kuumempi, sen parempi. Malla on aivan ihana, vaikka toki omalla tavallaan välillä myös raskas, kun se haluaa kulkea koko ajan jaloissa kiinni ja päästä joka askeleelle mukaan. Malla tuli aivan ihanasta kodista meille ja saatiin sen mukaan kattava paketti tarvikkeita, joten vaatteita riittää ja mitään ei ole tarvinnut hankkia.

Stina

Stina on joulukuun alkupuolella meille tullut lämminverinen ravihevonen. Vaikka rotu onkin ravuri, on Stina tullut minulle ratsuksi opettelemaan, olemaan harrastekaveri ja eläinystävä. Stina on ollut vain yhdessä kodissa ennen minua kasvattajalta lähdettyään ja täältä sen ostinkin. Historia on siis hyvin tiedossa ja hevonen on hoidettu moitteetta ennen minulle tuloa. Tämä on loistavaa, koska tästä edellinen hevoskauppani oli aivan toisesta päästä ja päättyi hyvin surullisesti. Stinan mukana tuli myös kaikki mahdolliset varusteet ja rehut, joten uuden hevosen kanssa olen päässyt myös vähällä hankintojen suhteen, kuten Mallankin kanssa. Ihanan helppoa! Stina on 8 vuotta ja hyvässä iässä. Sillä on startattu vielä viime kesänä raveissa, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Sen jälkeen se on ollut hetken ratsuna yhdellä ihmisellä. Stina on vielä kotiutumassa, joten olemme ottaneet rauhassa. Olen antanut hevosen tutustua paikkoihin ja annan vielä jatkossakin.

Ratsastamisesta tai muusta rankemmasta treenistä ei vielä haaveillakaan. Toki maasta käsin voi ja kannattaakin opettaa kaikki mahdollinen, ennen ratsastamiseen siirtymistä. Itselläni on vielä kiloja pudotettavana reilusti ja kösissäni on uuteen kotiin tutustuva, ammattia täysin vaihtanut hevonen, joten mikä olisi tässä kohtaa sen parempaa kuin ottaa rauhassa, tutustua ja tehdä yhdessä kävellen lenkkejä ja muuta kivaa.

Stina on luonteeltaan hurjan kiltti ja utelias. Se tutkii tallissakin joka paikan moneen kertaan Ulla Taalasmaana ja seuraa liikennettä viereisellä tiellä ja naapurissa. Se on rauhallinen ja hyväkäytöksinen, mutta terveellä tavalla virkeä ja liikkuu tarhassa aktiivisesti. Koeratsastaessa olin myös tyytyväinen Stinaan, koska se oli todella hyvä ratsastaa vaikkei mitään vielä osaakkaan. Uskon että Stinasta saa kivan ja monipuolisen harrastekaverin ja ystävän.

Aktivointi ja pihatto

Olen myös innostunut hurjasti positiivisen vahvisteen käytöstä hevosten koulutuksessa, sekä haluaisin hevoset omaan pihaan, aktivoivaan pihattoon. Tämä tarkoittaa sitä että hevoset pääsevät aina halutessaan kulkemaan ulos ja sisään, eikä niitä kuljeteta yöksi karsinaan lainkaan. Pihatto on isompi avonainen sääsuoja ja voi olla kylmä tai lämmitetty tila. Yleensä hevoset liikkuvat pihatossa huomattavasti enemmän ja nauttivat olostaan, kun saavat itse päättää milloin ovat sisällä tai ulkona. Aktivointi tapahtuu sijoittamalla ruokinta -ja vesipisteet eri puolille aitausta, jolloin hevoset joutuvat liikkumaan näiden välillä. Lisäksi ruokinnan ja muun avulla pystyy järjestämään lisää liikuntaa ja puuhaa, esimerkiksi sijoittamalla heinäautomaatit eri puolille tarhaa, ja ajastamalla ne pudottelemaan heiniä eri aikoihin.

Olenkin värkännyt Stinalle kaikenlaisia viihdykkeitä ja leluja tarhaan. Hevonen on vain siitä hankala eläin että se onnistuu aina mahdottomissakin paikoissa hankkimaan itsensä jumiin, kuristuksiin ja puristuksiin. Siksi mielikuvitusta saa käyttää näissä ihan huolella ja kaikki täytyy miettiä monesta kulmasta ennen kuin mitään uskaltaa kokeilla.

Daniela

Sitten tietty reilu 2v poniratsastaja ja eläinhullu (lie mistä peritty) Daniela 😎 Poni ei ole meidän, mutta samalta tallilta missä Stina asuu.