Heppailua ja myös muiden eläinten kuulumiset

Eläinten -ja etenkin hevosten- ystäville postausta tarjolla. Ihan vaan viimeaikaista heppailua Stinan kanssa ja myös muista elukoista kuulumisia. Instaan aika ahkerasti päivittelen varsinkin Stinan kuulumisia, mutta tekstikentän rajallisuuden vuoksi ne jää yleensä pintapuoliseksi kerronnaksi päivän tekemisistä. Lisäksi minut yllätti edellisen postauksen suosio, liittyen hevosen pidon kuluihin. Jos raha-asiat siis kiinnostaa, käy kurkkaamassa!

Oriille flirttailua aidan takaa

Kiimavaivaa

Stinan kanssa ollaan nyt ohjasajettu jonkin verran, sekä tänään kokeiltiin ihan vaan liinassa juoksutusta. Sen lisäksi ollaan harjoiteltu positiivisella vahvisteella korviin koskemista ja korvapallojen laittoa. Stinalla on nyt ollut selvästi alkavaa kiimaa, kun valon määrä lisääntyy ja kohti kevättä mennään. Ennen orista ei olla välitetty, mutta nyt sille huudellaan jo kaukaa, pysähdellään kentällä sen tarhan kohdalle kuseskelemaan ja muutenkin perusolemus on ollut vähän laiskahko. Joku aamu heiniä oli jäänyt vähän syömättä (tämä nyt voi johtua mistä vaan) ja ulkonakin Stina puuhasi mieluummin kaikkea muuta, kuin söi aamupäiväheiniä. Mitään täyttä lakkoa ei siis ollut ja ruoka meni kyllä pitkin päivää alas, mutta selvästi mieli oli jossain muualla. Muutamina kertoina Stina on saanut juosta kentällä vapaana niin halutessaan. Kiiman vuoksi on mennyt kuurina munkinpippuri ruokaan ja eron mielestäni huomaa taas. Kyllä se vaan toimiva tuote on ja ollut jo Marlien aikaan meillä hyväksi havaittu.

Uusia varusteita

Tilasin myös Hevarilta meiltä muutaman puuttuvan varusteen. Päätin ostaa paljon kehutut jalustimet itselleni tulevia ratsastuksia varten, sekä Stinalle tilasin Smart sylinterin kuolaimeksi. HUOM! Tätä saa nyt myös ohuempana mallina, eli paksuus on vain 10mm niin kuin Visionissakin! Kuolaimesta neiti eio liiemmin välittänyt, mutta ei louskutellut suutaan läheskään niin paljon, kuin perus nivelellä. Liikkeelle kun lähdettiin niin kävi niin kuin veikkasinkin, eli suu rauhoittui hyvin. Silti aina kun pysähdyttiin kentällä tai muualla, alkoi sama väylääminen. Eli se todennäköisesti johtuu enemmän siitä, että hän on turhautunut tai kärsimätön, kun kuolaimen sopimattomuudesta. Otin tämän kuolaimen mututuntumalla koossa 12,5cm ja osu nappiin! Acavallon jalkkareita en ole vielä päässyt testaamaan, mutta ehkä senkin aika vielä joskus koittaa. Kevyiltä vaikuttavat näin muuten ja pohja on varmasti näissä pitävä. Olen ikäni ratsastanut perus kumpparijalkkarilla ja nyt päätin panostaa parempaan jalustimeen. Näissä on myös muotoilu niin, että jalustin on alkujaankin oikein päin, joten jalalle ei tule enempää vääntöä. Tälläiselle monivammaselle hyvä juttu. Satulankin pitäisi saapua postissa huomenna, mutta siitä lisää tarkemmin sitten myöhemmin.

lIINASSA MALLIKKAASTI

Tänään sovittiin kaverini kanssa, että mennään yhdessä kentälle ja koitetaan alusta saakka opettaa liinassa kulkeminen, pysähtyminen ja liikkelle lähtö oikein. Edelleen mielessä kirkkaana miten pitkä ja vaikea savotta tämä aikoinaan oli Marlien kanssa. Se koitti kokoajan tunkea sisäpuolelle rinkiä, vaihtoi suuntaa, jumitti ja sitten veti kiitoa. Piiska kun joskus otettiin mukaan ohjelmaan, se veti kiitoa hullunkiilto silmissä ja paniikissa karkuun. Toki näin jälkikäteen tajuan, miten paljon siltä vaadittiin liikaa ilman pohjatöitä. Lisäksi Marlie oli todella iso hevonen ja siltä vaati varmasti moninkertaisesti enemmän liinassa pyöriminen, kuin pienemmälle hevoselle.

Kaveri koittikin ilman apuja juoksuttaa liinassa ja se meni yllättävän hyvin. Vähän Stina haikaili keskelle juoksuttajan luokse ja keskittyi muihin tekijöihin. Piiskan kanssa meni oli vähän totisempaa ja ravista käyntiin saaminen piukassa, mutta ravi oli suurimman osan aikaa suht tahdikasta ja rauhallista, josta olen erittäin yllättynyt. Me ei kuitenkaan oikeasti olla tehty vielä paljon mitään ja pienen ympyrän juokseminen vaatii jo tasapainoa jonkun verran. Toki pientä pomppimista sun muuta mahtui mukaan, mutta ei mitään ihmeellistä.

kENGITYSTÄ JA HIERONTAA

Stinuska pitäisi hieroa tässä lähiaikoina ja kengitys on jo todella tarpeen. Tällä viikolla saadaan uudet kengät jalkaan onneksi. On myös mielenkiintoista seurata tilannetta, jos hieroja saadaan nyt alussa tulemaan, ja myöhemmin uudestaan kun liikutaan vähän aktiivisemmin jo. Onko eroa tullut ja parempaan vai peräti huonompaan. Makuvesiä on nyt mennyt vielä pahimmat pakkaset, mutta olen koittanut laimentaa niitä, jotta tavan vesikin alkaisi maistua paremmin. Ruokinta on nyt myös balanssissa ja laskin HOPtilla optimaaliset arvot Stinalle. Puutteita oli lähtötilanteessa valkuaisesta ja se saatiin korjattua vaihtamalla rehu Selectedistä Greenlineen. Natriumia (suolaa) piti lisätä ruokintaan myös ja sen tein jo aiemmin, jotta lisäisi janon tunnetta. Sinkki-kupari oli myös miinuksella tarvittavista arvoista ja sitä hain purkillisen lisäksi. Sain kaverilta vinkin, että hänen hevosellaan oli sinkki-kuparista ilmennyt riviä vuohisiin, joten täytyy tarkkailla tilannetta. Heillä tosin oli eri valmistajan tuote, mutta liekö niillä paljoa eroa. Meillä on nyt viikon ajan mennyt tämä Black Horsen lisä ja vielä ei ainakaan jalat ole räjähtäneet. Toki tämäkin on hevoskohtaista, eikä kaikki reagoi. Olen silti kuullut tätä usemmalta muultakin, että varsinkin sinkistä riviä pukkaa.

mALLA

Malla on oma itsensä ja kulkee tallilla mukana päivittäin, tottakai. Yksi ärsyttävä tapa sille on tullut uudessa kodissa, ja se on haukkuminen. Toisessa kerrostalossa tätä ei ole ollut, mutta meillä on yleensä iltaisin tosi hiljaista kotona. Sitten joku kulkee käytävässä ja äänet kuuluu todella hyvin sisälle, kun ei ole väliovea eteisessä. Tarvisi varmaan joka kerta päästää käytävään katsomaan, ettei siellä ole mitään pelättävää. Katsotaan jos saataisiin lähipäivinä meille jo telkkari, niin saadaan vähän taustameteliä talouteen. Mallalla on nyt iho suht hyvässä kunnossa näillä ruuilla ja mahakin kiittää. Tallilla maistuu hevosenpaska, mutta tähän mennessä ei ole aiheuttanut pahempaa ripaskaa herkälle vatsalle. Sauna on korkattu uudella kämpällä ja Mallakin tykkää. Ja niin tykkää myös sen iho!

KISUT MUUTTAA

Saatiin myös kissoja kaksi kappaletta kuskattua uuteen kotiin. Kuten arvata saattaa, Peku jäi edelliseen osoitteeseen, koska ei suostunut kuljetuskoppaan. Sen sinne saaminen onkin aina taistelua kerrakseen. Huijaamalla ja houkuttelemalla sitä ei sinne saa, ja se tietää heti mistä on kyse. Pekunenä ja Pikkukissa onkin täällä jo. Oli melkoinen show viimeviikolla, kun oli epäilys, että Pekunenällä on rutto. Se on ripuloinut siitä asti kun meille joulukuussa tuli ja meno vaan yltyi. Sitten ripuloi jo muutkin. Mutta tällä hetkellä, kuin taikaiskusta, molemmat on vatsaltaan ihan tasapainoisia matolääkkeen ja maitohappokuurin jälkeen. Pekulla on myös herkkä vatsa ja se saa saman käsittelyn heti, kun se tänne jotenkin saadaan. Tästä syystä innostuinkin kissojen ruokinnasta enemmän, joka on meillä ollut hävettävän retuperällä. Sain hyviä vinkkejä Muuliprojekti blogin Kaisalta ja olen nyt vähän innostunut tästä hommasta! Täytyisi vaan hankkia isompi pakastin, jotta saisi kisujen lihoja kerralla isommat satsit pakkaseen. Katsotaan, katsotaan.

Pekunenä piiloutuu nykyään meidän keittiön kaappien alle sokkelin taakse. Eilen se jäi sinne jumiin toden teolla ja paniikissa koitti änkeä ulos. Varmaan johonkin terävään kulmaan osui pää, kun nyt hänellä on kolme silmää. Jostain siis tuli komea vekki keskelle otsaa ja kissahan ei päästä edelleen lähellekään. Onneksi tänään näytti jo parantuneen hyvin, mitä nyt valovuoden päästä pääsin tiiraamaan. Viime viikolla olivat onnistuneet kaatamaan lasikaapin sillä välin kun olin tallilla. Tietokone oli kimmonnut samassa rysäyksessä pitkin lattioita, mutta näyttää onneksi toimivan, vaikka joku muoviosa irtosi.