Klinikalle tähystykseen

Käytiin tosiaan Porin klinikalla viime perjantaina Stinan kanssa. Tästä olenkin jo instaan ehtinyt kertomaan, mutta kirjoittelen nyt tännekin, koska kaikki ei välttämättä seuraa kuin blogia. Stinalla on tullut muutamia kertoja verta sieraimesta ja asiaa piti tutkia tarkemmin. Lisää asiasta TÄÄLTÄ!

Tätä klinikkareissua ennen piti harjoitella kuljetuskoppiin, traileriin, menoa, koska Stina ei ole lastautunut mielellään. Silloin kun sen ostin, lastasimme hevosta aika kauan ja se väisti aina lastaussillalta sivulle. Lopuksi jouduimme siirtämään kopin seinän viereen niin, että hevonen ei päässyt enää sivulle päin karkaamaan ja näin saatiin se koppiin. Väkisin. Itse kopissa kuljetuksen aikana Stina on aina hiljaa ja nätisti. Aloitin treenauksen ihan eri tavalla, palkkaamisella ja odottelemalla. Antamalla hevoselle aikaa tutustua ja tehdä itse siirtonsa eteen päin sitten, kun se on valmis. Tästä lastaustreenistä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, koska aloin siitä äsken tänne kirjoittelemaan, mutta huomasin että aiheesta tulee niin pitkä teksti ja se sivuaa niin paljon nyt tämän postauksen aiheesta, että parempi suosiolla kirjoitella siitä ihan erikseen.

Kuljetus meni nappiin

Perjantaihin takaisin. Sain ajan varattua aamupäiväksi ja kuskin sopivasti. Sovittiin siis tähystyksestä ja mainitsin samalla, että varmuuden vuoksi saisi jalkojakin katsoa, kun kerran sinne asti mennään. Stina ei ole ontunut, mutta vasemman puolen jalat on välillä hankalammat nostaa ja se saattaa takasella potkia, eikä anna pitää siitä kiinni. Tätä ei ole kovin usein, joten sinänsä se ei ole huolestuttavaa, mutta startanneella hevosella helposti voi olla jo jotain  kulumaa jaloissa, jotka on toki hyvä katsoa ennemmin, kuin katua. Marlien kanssa katsottiin liian myöhään ja kaduttiin, hevonen meni lopulta taivaslaitumille jalkojen vuoksi 12-vuotiaana. Lastaus ei tuottanut ongelmia perjantaina laisinkaan, mutta korvapallojen laitto kuljetuksen ajaksi olikin haaste. Stina pisti vastaan heti alkuun ja en olisi halunnut palloja väkisin laittaa, mutta loppujen lopuksi alkoi tulla sen verran kiire, että oli pakko ne vaan laittaa. Palloharjoittelu täytyy siis aloittaa alusta.

Oltiin ajoissa, ja otettiin Stina hetkeksi katokseen raviradalla, jossa klinikka sijaitsee. Ilman oli ihan karsea ja varsinkin aukealla tuuli oli todella kova, sekä taivaalta tuli vettä ja räntää vaakatasossa. Stinalla oli niin paljon katseltavaa, että se oli tosi rauhallinen. Klinikan sisälle meneminen vähän jännitti luonnollisesti, mutta hevosta ei tarvinnut edes rauhoittaa toimenpiteeseen. Jalkoja katsottiin ensin, mutta niistä ei löytynyt mitään huomautettavaa päällisin puolin kavioita lukuun ottamatta. Kaviot on pienet ja kengät kehotettiin pitämään jalassa, sekä vaihtamaan tukevampaan ratsun kenkään. Stinalla on nyt siis ollut kevyt ravikenkä jalassa, mitä se ei tarvitse kun ei juokse kilpaa.

Tähystyksessä ei mitään löydöstä

Kavioiden kunnon takia, sekä meidän kuluttavien pohjien vuoksi (tarha hiekkaa/multaa, maastot hiekkatietä murskeella ja kenttä kivituhkaa) kengättömyyttä ei suositeltu, mikä oli itselleni pettymys, koska meinasin Stinalta jättää kengät pois klinikan jälkeen. Kengättömyyttä voi toki kokeilla, mutta kengät pitäisi saada sitten pian jalkaan, jos kaviot alkavat kulua liikaa. Bootsit olisivat toki myös vaihtehto kengille, mutta niitä täytyisi pitää tarhassakin varmaan. Ohjeiksi kavioiden parantamiseen saatiin lähinnä ruununrajan päivittäistä harjaamista.

Tähystyksessä ei näkynyt mitään poikkeavaa, joka oli yllättävää. Eläinlääkärin veikkaus oli, että nenään on mennyt joku roska (heinänkorsi oksa tms) joka on aiheuttanut verenvuodon. Verta tuli kuitenkin kahteen kertaan ja siinä välissä oli aikaa viikkoja, ellei jopa muutamia kuukausiakin. Pölyn ja kuivuuden vuoksi todennäköisesti on siis limakalvot ärsyyntyneet. Kehotettiin pitämään ulkona niin paljon kuin mahdollista, eli mielellään 24h vuorokaudessa ja jos sisällä pitää, niin ainakin kastella kuiviketta, ettei se pölyäisi. Öitä ei Stina ulkona pysty olemaan, kun muut hevoset ovat vielä karsinoissa yöt ja yhtä ei tietenkään voi jättää yöksi yksin ulos. Kun kelit lämpenee, muutkin alkavat olemaan ulkona vuorokauden ympäri ja sitten sekin on mahdollista. Saatiin mukaan hengitysteitä tukevaa valmistetta, jota voi antaa tarpeen vaatiessa jos limakalvot vielä ärsyyntyy.

Muuten hevosen ulkoisesta olemuksesta saatiin kehuja, hyvässä kunnossa meidän käytöllä, eikä saisi lihoa hirveästi enempää. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Stina on nyt greenlinestä saanut lihaa luiden päälle, vaikka liikunta on vielä aika minimaalista. Tiputinkin jo pari viikkoa sitten greenlinen määrää alemmas, kun hevonen alkoi pyöristyä silmissä. Lämppärin ei mielestäni kuulukaan olla mikään mörssäri ja omaankin silmään Stina näyttää hyvältä.

200e köyhempänä ja kevein mielin siis kotiin päin. Hevonen marssi koppiin melkein suoriltaan ja hyökkäsi kotona heti heinien kimppuun. Tuosta summasta reilu satanen oli klinikkakuluja ja loput meni tuohon valmisteeseen, jota päätin ostaa kotiin. Olin valmistautunut maksamaan pelkistä tutkimuksista n. 300e, joten loppulasku oli ihan positiivinen yllätys. Toki olisi tuolla rahalle parempaakin käyttöä löytynyt, mutta nyt ainakaan ei tarvitse miettiä, mikä hevosta vaivaa.

Olen kyllä saanut aina hyvää palvelua Porin klinikalla ja arvostan myös sitä, ettei eläinlääkäri huvikseen tutki kaikkea mahdollista hevosesta rahan takia. Varsinkin pieneläinten kanssa olen huomannut että kaikkia kokeita tehtäisiin mielellään monien satojen eurojen edestä, vaikkei ne niin tarpeellisia olisikaan.

Hevoskuulumisia jälleen, vaikka luonnoksissa olisi paljon muitakin postausaiheita. Mainitsin edellisessä postauksessa (täältä), että nyt jatkossa harrastamme Stinan kanssa taas enemmän maastakäsittelyä ja jätetään ratsastaminen ja muu pidemmälle kesään. Ensinnäkään meillä ei ole sopivaa satulaa, koska emme saa Trekkeriä selkään sopimaan ja se on myyty eteenpäin. Toiseksi, Stina säikkyy kentällä nyt sulavia vesiä, jotka menee metsän puoleisess ojassa ja ryntäilee vain sinne tänne. Ei maksa vaivaa viedä sitä kentälle säikkymään ennen kuin pohjat sulaa ja pahimmat kohinat on poissa ojista. Kenttä olisi pohjaltaan täydellinen.

Kenttärallia Pepin kanssa

Joka tapauksessa tarha on ollut kurainen ja se ei ole paljoa liikkunut, joten sille tarvitsee tarjota omaehtoista liikkumista paremmilla pohjilla. Kaveri otti Stinalta hokit pois ja vietiin se kentälle Peppi-ponin kanssa juoksentelemaan. Stina oli paljon rauhallisempi ja rohkeampi, kun poni meni edeltä, joka oli ilo huomata. Kenttä ei ollut Stinankaan mielestä läheskään niin pelottava, kun Peppi oli tuttuun tyyliinsä rauhallinen. Aiemmat aavistukseni siitä, että se saattaisi kaivata vain kaveria seuraksi maastoon ja muihin uusiin paikkoihin, näyttää pitävän ehkä paikkansa. Tottakai ihanteellista olisi, jos meidän suhde olisi sellainen, että se uskaltaisi lähteä myös kanssani rohkeasti maastoon. Itselläni on vain paha tapa jännittyä itsekin kun hevonen jännittyy, joka ei tietenkään ole hyvä eikä tuo hevoselle turvallisuuden tunnetta.

Tytöt tutustuivat hetken ja jäivät vaan seisoskelemaan kentälle. Että sellaiset patoutuneet energiat ja villit juoksut ensikohtaamisella? Vähän kun patisti, niin sieltä löytyi vauhtiakin ja kivaa näytti olevan molemmilla. Tämän jälkeen hoidettiin Stinan jalat kylmäämällä ja tarjottiin drinksua.

Toistuva nenäverenvuoto

Seuraavana päivänä menin tallille ja tarhassa oli hevonen, jolta tuli sieraimesta pieni noro kirkasta verta. Tämä on tapahtunut joskus aiemminkin, kun hevosia vietiin ulos ja tallin pitäjä tämän huomasi. Silloin ajattelin että Stina on lyönyt päänsä tai muuta vastaavaa, joka aiheuttaa aika helposti pienen vuodon nenästä. Nyt kuitenkin, kun tämä toistui, alettiin asioita oikein miettimään. Viime viikolla syötin käytävällä kuivaa heinää ja hevonen röhisi vähän pää alhaalla heiniä syödessä. Se oli kuitenkin vain se kerta ja muuten ollut ihan ok, pientä vesistä sierainvuotoa lukuunottamatta. Joka sekin on suht normaalia kun kyse ei ole mistään paksusta räästä.

Nopealla googletuksella kaveri löysi oireisiin täsmäävän hengitystieinfektion, jossa esiintyy tuota saman puolen sieraimesta tulevaa verta. Mietittiin myös voisiko tulehduksesta johtua tuo Stinan naaman vääntely ja hampaiden naksuttelu. Verta tulee aina pieni noro vähäsen, eikä vuoda kauaa. Kuumetta ei ole ja muuten hevonen on aivan normaali muuten. Limakalvot voi myös olla ärtyneet kuivuudesta, pölystä tai mistä vaan, mutta tietääpä sitten ainakin mistä tuo johtuu, kun tutkituttaa. Kenttä nyt ei vielä pöllyä eikä muutkaan paikat ja tallissakin on ovet auki ja hyvä veto.

Tähystystä tarvitaan

Joka tapauksessa soitin meidän eläinlääkärille kysyäkseni hänen mielipidettään asiaan. Tähystystä suositeltiin, niin kuin osasin odottaakin. Ilman sitä on vaikea sanoa mistä verenvuoto johtuu. Sain meille kuskin vetämään koppia (itselläni ei vieläkään ole sitä pikku E:tä) klinikalle, mutta täytyy huomenna vielä aamulla soittaa eläinlääkärille ja varmistaa, että onko vapaita aikoja perjantaille.

Toivotaan nyt, että joku selvä syy löytyisi, mutta ei mitään vakavaa. Aina inhottavaa jos ei mitään selittävää syytä löydykään. Vähän jännittää tuo klinikalle lähteminen, kun Stina ei oikein tykkää koppiin mennä ja me ei olla ehditty treenaamaan sitä lainkaan. Mielessä on ollut usein, mutta koppia on pienessä pihassa vaikea jättää mihinkään meidän treenejä varten niin, ettei se ole tiellä ja siksi en ole sitä pyytänyt.

Tänään käydään varmaan pienellä kävelyllä, koska Stina kaipaa kuitenkin tekemistä ja ilmat on nyt hyvät ja polle ollut erittäin rauhallinen ja hyvässä mielentilassa. Hengästymiseen ei nyt viitsi liikuttaa ennen tutkimuksia, mutta kävely ei varmasti tee pahaa ollenkaan. Tämän ajan voikin käyttää hyödyksi ja harjoitella kentälle menoa ja lähtöä rauhallisessa mielentilassa, sekä käydä vähän maastoissa käppäilemässä.