Klinikalla -Positiivisia kuulumisia, kerrankin!

Klinikalle tähystykseen

Käytiin tosiaan Porin klinikalla viime perjantaina Stinan kanssa. Tästä olenkin jo instaan ehtinyt kertomaan, mutta kirjoittelen nyt tännekin, koska kaikki ei välttämättä seuraa kuin blogia. Stinalla on tullut muutamia kertoja verta sieraimesta ja asiaa piti tutkia tarkemmin. Lisää asiasta TÄÄLTÄ!

Tätä klinikkareissua ennen piti harjoitella kuljetuskoppiin, traileriin, menoa, koska Stina ei ole lastautunut mielellään. Silloin kun sen ostin, lastasimme hevosta aika kauan ja se väisti aina lastaussillalta sivulle. Lopuksi jouduimme siirtämään kopin seinän viereen niin, että hevonen ei päässyt enää sivulle päin karkaamaan ja näin saatiin se koppiin. Väkisin. Itse kopissa kuljetuksen aikana Stina on aina hiljaa ja nätisti. Aloitin treenauksen ihan eri tavalla, palkkaamisella ja odottelemalla. Antamalla hevoselle aikaa tutustua ja tehdä itse siirtonsa eteen päin sitten, kun se on valmis. Tästä lastaustreenistä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, koska aloin siitä äsken tänne kirjoittelemaan, mutta huomasin että aiheesta tulee niin pitkä teksti ja se sivuaa niin paljon nyt tämän postauksen aiheesta, että parempi suosiolla kirjoitella siitä ihan erikseen.

Kuljetus meni nappiin

Perjantaihin takaisin. Sain ajan varattua aamupäiväksi ja kuskin sopivasti. Sovittiin siis tähystyksestä ja mainitsin samalla, että varmuuden vuoksi saisi jalkojakin katsoa, kun kerran sinne asti mennään. Stina ei ole ontunut, mutta vasemman puolen jalat on välillä hankalammat nostaa ja se saattaa takasella potkia, eikä anna pitää siitä kiinni. Tätä ei ole kovin usein, joten sinänsä se ei ole huolestuttavaa, mutta startanneella hevosella helposti voi olla jo jotain  kulumaa jaloissa, jotka on toki hyvä katsoa ennemmin, kuin katua. Marlien kanssa katsottiin liian myöhään ja kaduttiin, hevonen meni lopulta taivaslaitumille jalkojen vuoksi 12-vuotiaana. Lastaus ei tuottanut ongelmia perjantaina laisinkaan, mutta korvapallojen laitto kuljetuksen ajaksi olikin haaste. Stina pisti vastaan heti alkuun ja en olisi halunnut palloja väkisin laittaa, mutta loppujen lopuksi alkoi tulla sen verran kiire, että oli pakko ne vaan laittaa. Palloharjoittelu täytyy siis aloittaa alusta.

Oltiin ajoissa, ja otettiin Stina hetkeksi katokseen raviradalla, jossa klinikka sijaitsee. Ilman oli ihan karsea ja varsinkin aukealla tuuli oli todella kova, sekä taivaalta tuli vettä ja räntää vaakatasossa. Stinalla oli niin paljon katseltavaa, että se oli tosi rauhallinen. Klinikan sisälle meneminen vähän jännitti luonnollisesti, mutta hevosta ei tarvinnut edes rauhoittaa toimenpiteeseen. Jalkoja katsottiin ensin, mutta niistä ei löytynyt mitään huomautettavaa päällisin puolin kavioita lukuun ottamatta. Kaviot on pienet ja kengät kehotettiin pitämään jalassa, sekä vaihtamaan tukevampaan ratsun kenkään. Stinalla on nyt siis ollut kevyt ravikenkä jalassa, mitä se ei tarvitse kun ei juokse kilpaa.

Tähystyksessä ei mitään löydöstä

Kavioiden kunnon takia, sekä meidän kuluttavien pohjien vuoksi (tarha hiekkaa/multaa, maastot hiekkatietä murskeella ja kenttä kivituhkaa) kengättömyyttä ei suositeltu, mikä oli itselleni pettymys, koska meinasin Stinalta jättää kengät pois klinikan jälkeen. Kengättömyyttä voi toki kokeilla, mutta kengät pitäisi saada sitten pian jalkaan, jos kaviot alkavat kulua liikaa. Bootsit olisivat toki myös vaihtehto kengille, mutta niitä täytyisi pitää tarhassakin varmaan. Ohjeiksi kavioiden parantamiseen saatiin lähinnä ruununrajan päivittäistä harjaamista.

Tähystyksessä ei näkynyt mitään poikkeavaa, joka oli yllättävää. Eläinlääkärin veikkaus oli, että nenään on mennyt joku roska (heinänkorsi oksa tms) joka on aiheuttanut verenvuodon. Verta tuli kuitenkin kahteen kertaan ja siinä välissä oli aikaa viikkoja, ellei jopa muutamia kuukausiakin. Pölyn ja kuivuuden vuoksi todennäköisesti on siis limakalvot ärsyyntyneet. Kehotettiin pitämään ulkona niin paljon kuin mahdollista, eli mielellään 24h vuorokaudessa ja jos sisällä pitää, niin ainakin kastella kuiviketta, ettei se pölyäisi. Öitä ei Stina ulkona pysty olemaan, kun muut hevoset ovat vielä karsinoissa yöt ja yhtä ei tietenkään voi jättää yöksi yksin ulos. Kun kelit lämpenee, muutkin alkavat olemaan ulkona vuorokauden ympäri ja sitten sekin on mahdollista. Saatiin mukaan hengitysteitä tukevaa valmistetta, jota voi antaa tarpeen vaatiessa jos limakalvot vielä ärsyyntyy.

Muuten hevosen ulkoisesta olemuksesta saatiin kehuja, hyvässä kunnossa meidän käytöllä, eikä saisi lihoa hirveästi enempää. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Stina on nyt greenlinestä saanut lihaa luiden päälle, vaikka liikunta on vielä aika minimaalista. Tiputinkin jo pari viikkoa sitten greenlinen määrää alemmas, kun hevonen alkoi pyöristyä silmissä. Lämppärin ei mielestäni kuulukaan olla mikään mörssäri ja omaankin silmään Stina näyttää hyvältä.

200e köyhempänä ja kevein mielin siis kotiin päin. Hevonen marssi koppiin melkein suoriltaan ja hyökkäsi kotona heti heinien kimppuun. Tuosta summasta reilu satanen oli klinikkakuluja ja loput meni tuohon valmisteeseen, jota päätin ostaa kotiin. Olin valmistautunut maksamaan pelkistä tutkimuksista n. 300e, joten loppulasku oli ihan positiivinen yllätys. Toki olisi tuolla rahalle parempaakin käyttöä löytynyt, mutta nyt ainakaan ei tarvitse miettiä, mikä hevosta vaivaa.

Olen kyllä saanut aina hyvää palvelua Porin klinikalla ja arvostan myös sitä, ettei eläinlääkäri huvikseen tutki kaikkea mahdollista hevosesta rahan takia. Varsinkin pieneläinten kanssa olen huomannut että kaikkia kokeita tehtäisiin mielellään monien satojen eurojen edestä, vaikkei ne niin tarpeellisia olisikaan.