Juoksutusta liinassa

Tätä liikuntamuotoa meillä ei liiemmin ollakaan harjoiteltu tämän hevosen kanssa. Edellisen kanssa tuli juoksuteltua liikaakin, koska selkään kiipemistä ennen piti juoksuttaa energiaa pois, tai sitten en jaksanut ratsastaa ja juoksuttelin. Stina on siinä mielessä kiva juoksuttaa, että se pysyy ympyrällä helposti kovemmassakin vauhdissa.

Kaikkien kanssa ei aina niin ole ollut, vaan olen usein saanut varsinkin laukannostoissa keräillä itseäni kentän pohjalta roikuttuani liinan päässä ympyrältä karanneen hevosen perässä. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen, että Marlien on ollut hankala jo silloin jalkojen takia laukata pienellä ympyrällä ja sen takia se on paennut pois. Toki se oli iso hevonen ja tasapaino oli huono, joten sekin on varmasti ollut osasyy tähän pakenemiseen.

Heinälaatikko OIKEASSA käytössä, eli leluna.

Joka tapauksessa, menin tallille vähän huonolla fiiliksellä ja osuin taas niin, että muuta väkeä oli paikalla. Kentällä oli porukkaa ja se nyt ei sinänsä haittaa, mutta luulen että sekä tallikaverin rauhallinen maastakäsittelytreeni olisi saanut uusia säväyksiä, kun me mennään sinne samaan aikaan. Lisäksi luulen, että Stina keskittyisi vaan toiseen hevoseen eikä hommasta tulisi mitään. Lisäksi kun aloin sitä hoitamaan, se ei suostunut nostamaan takajalkoja ja sitten kun sain sen nostamaan, se vaan rimpuili ja potki. Jaaha. Pallot ehdin saada korviin kun menin ja laitoin vaan. Tänään tuskin taas menee niin hyvin, kun eilen ne on laitettu. Tässä oli pitkä väli niiden kanssa, niin Stina on ehtinyt jo unohtaa.

Huonolla fiiliksellä ei hevosen kanssa kannata tehdä mitään

Hermot paloi itsellä, kun ei touhusta tullut mitään ja otin hevosen käytävältä korvapalloineen kaikkineen ja vein takaisin tarhaan syömään ja totesin että kiukuttele siellä. Vähän aikaa juttelin kaverin kanssa, fiilis parani. Kun sain hermot kuriin, lähdin ihan hyvillä mielin sitten hevosta juoksuttamaan kentälle.

Herkuttelua treenin jälkeen

Stina meni ihan kivasti, toki vauhtia löytyi kun piti ottaa piiskaa vähä avuksi. Stinalla on tapana tunkea keskelle ympyrää ja vaihdella suuntaa, sekä mennä oikomisia ja kananmunan muotoista rinkulaa miten sattuu. Viimeksi meillä on talvella ollut Kaisa apuna taluttamassa ja palauttamassa hevosen aina ympyrällä takaisin, kun se on koittanut pyrkiä minun luokse. Yksin kun touhuaa, niin on kuitenkin pakko ottaa se piiska sitten käyttöön, että saa hevosta ohjailtua edes jotenkin. Toivon että pari kertaa kun juoksuttelen näin, niin sen jälkeen ei piiskaa enää tarvita. Toki kaikista parasta olisi jos Stinan saisi vaan siihen tottumaan ja huomaamaan että ei tarvitse juosta täysillä, vaikka se piiska siinä onkin. Siinä voi kuitenkin mennä aikaa ja ei ole tarkoituksen mukaista että rytkytetään seuraavat puoli vuotta ympyrällä täysiä, jotta hevonen tottuisi juoksutuspiiskaan.

Täytyy ottaa ohjelmaan siedättämistä tuota piiskaa kohtaan vaikka vapaana kentällä, jolloin hevonen saa rauhassa tutustua siihen ja palkitaan aina oikeassa kohtaa. Tuossa juoksuttaessa ei oikein palkitsemaan pysty, nyt palkkasin aina uralle, kun heppa pysähtyi ja pysyi paikallaan.

Alla nyt video kuitenkin vauhdikkaammasta pätkästä, kun Stina vaan laukkasi ja laukkasi. Olen todella tyytyväinen että se menee noinkin tasapainoisesti ja omasta halusta laukkaili, vaikka koitin saada hidastamaan heti noston jälkeen. Laukkaa ei enää toiseen suuntaan tullut, en tiedä johtuuko väsymyksestä vai siitä, että toinen puoli on hankalampi. Seuraavalla kerralla täytyy juoksuttaa ensin toiseen suuntaan ja kokeilla laukat vaikka siihen.

Tuo mainitsemani takajalkojen nyppiminen johtuu pitkälti varmasti tuosta viimeisimmästä karmeasta kiimasta. Silloin jo mietin, että jos ei tosta paikat mene jumiin niin ei sitten mistään. Täytyy varmaan lainailla tallilta taas BOT-selänlämmitintä ja käyttää aina tilaisuuden tullen käytävällä ja vaikka liikuttaessa. Hierontakaan ei olisi pahitteeksi.

Tässä nyt kuitenkin tämä video eiliseltä:

Tästä en ole aiemmin missään maininnutkaan vielä. Olen hakenut opiskelemaan tänä keväänä. Syksyllä päättyy hoitovapaani ja silloin pitäisi palata työelämään. Ajattelin, että kirjoitan aiheesta vasta, kun tieto mahdolliseen opiskeluun pääsystä on tullut ja suunnitelmat ovat jo selvillä. En tässä kohtaa nyt vielä sen enempää valota hakutoiveitani. Sen verran osaan sanoa tuosta ensimmäisestä hakutoiveesta, että olen todella yllättynyt ja innoissani jos paikan saan. Taso on varmasti korkea ja kouluun on vaikea paikkaa saada. Olisi haaveiden täyttymys päästä tätä alaa opiskelemaan, puhumattakaan jos sen jälkeen kyseiseen ammattiin työllistyisin! Hain tänään myös varasuunnitelmana toiseen koulutukseen, joka sekin on ihan itseni näköinen ja todella kiinnostava, mutta koulu on hiukan kauempana.

toisen asteen tutkinto olisi jo toivottu

Itsellänihän ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen. Kaikkea on tullut kokeiltua, mutta syystä tai toisesta koulutukset ovat jääneet kesken. Lukio keskeytyi lähinnä englanninkielen taidon puutteesta, mutta haaveissa olisi sekin tutkinto joskus vielä saada. Muilla aloilla kiinnostus on lopahtanut ja fyysinen kunto on myös hevoshommissa nykyään esteenä. Jos en pääse näihin kouluihin, joudun ilmeisesti hakemaan uutta työtä tältä seudulta. Se todennäköisesti tarkoittaa työkkärin turhanpäiväisiä kursseja ja pakkohakua työhön, joka ei kiinnosta. En haluaisi myöskään hakea enää aloille jotka eivät itseäni kiinnosta, vain sen takia että on pakko opiskella jotain.

Olen myös hakeutunut nyt opiskelemaan aloille, jotka ei ole fyysisesti raskaita, koska jalassani oleva hermovaurio ei luultavasti tule paranemaan, päinvastoin -viimeksi lääkäri epäili siinä jo CRPS-oireyhtymää. Jatkuvaa seisomatyötä en pysty enää tekemään. Nykyinen työni on seisomista ja kävelyä ja ennen äitiyslomalle jäämistä siellä oleminen tuon jalan kanssa oli jo itkua ja hampaiden kiristelyä. Olen muutenkin enemmän yrittäjähenkinen ihminen ja en tykkää työskennellä ns. kello kaulassa tietyssä vuorossa. Nämä hakutoiveet tukisivat myös tätä.

Muutto olisi pakollinen

Joka tapauksessa harmittavin ja raskain asia koko opiskeluun lähtemisessä on se, että muuttaa pitäisi. Hevoseton on huoleton, pätee tässäkin kohtaa. Se nimittäin tarkoittaa myös sitä, että Stina joutuisi muuttamaan nykyiseltä tallilta pois. Danielan kohdalla asia ei ole paha, kun hän ei ole vielä hoidossa, eikä näin ollen joudu paikkaa vaihtamaan. Stinan kohdalla asia onkin hiukan mutkikkaampi, kun se on nyt vasta alkanut kotiutumaan nykyiseen paikkaansa. Meillä on muutenkin hyvä olla tuolla paikassa ja ajatus siitä, että joutuisin hevosen siirtämään jollekkin vieraalle tallille, on aika stressaava. Ylipäätään muutto hevoselle on todella stressaava ja sen takia en sitä haluaisi siirtää yhtään ylimääräistä. Ajatuksena on kuitenkin löytää oma talo jossain kohtaa ja haluaisin Stinan pitää nykyisessä paikassa niin kauan, että oman paikan voisin ostaa. Näin pakollisia muuttoja ei tulisi hevoselle kuin yksi ja parhaassa tapauksessa se olisi kotipihassa loppuelämänsä.

Opiskelijalle ei pankkilainaa myönnetä, joten oman maatilan etsintä ei ole tälläkään hetkellä valitettavasti vielä ajankohtainen. Joka tapauksessa jos opiskelupaikan jollain ihmeellä saisin, se olisi niin kiinnostava, että en siitä todellakaan halua kieltäytyä. Toki jos syksyllä on vielä koronaa paljonkin, voi etäopiskelukin olla edelleen vahvasti läsnä ja tarkoittaa sitä, että meidän ei olisi pakko muuttaa, ainakaan ihan heti. Kuitenkin jokapäiväisesti koululle ajelu täältä on jo mahdottomuus, joten jos lähiopiskeluna opiskellaan, niin muutto on pakollinen.

löytyykö sopivaa tallipaikkaa?

Ajatus siitä, että pitäisin Stinan nykyisellä tallilla ja asuisin muualla, on aika haastava. Hevosta tässä nyt pidän kuitenkin sen takia, että saan sitä päivittäin käydä hoitamassa ja se on itselleni tärkeä henkireikä. Olisi aika turhan oloista maksaa sen ylläpitokuluja joka kuukausi ja seisottaa sitä täällä niin, että en sitä itse pääsisi katsomaan kuin joskus ja jouluna. Myöskään tallipaikan löytyminen ei ole itsestään selvyys. Varsinkaan sellaisen, joka meidän budjettiin menisi. Ajatuksena on ollut, että jos hevosen siirrän, siirtäisin sen karsinatallista korkeintaan pihattoon, enkä toiseen karsinatalliin enää. Siitä ei taida olla mahdollisuutta sitten valikoida, vaan on oltava tyytyväinen jos joku paikka löytyy.

Tätä on nyt etukäteen sen enempää turha jaaritella, ennen kuin tieto opiskelupaikoista on selvillä. Oli vain pakko päästä tätä epätietoisuutta ja ahdistusta purkamaan johonkin. Olenko itsekäs, jos otan mahdollisen opiskelupaikan vastaan ja siirrän hevosta taas, kun se on juuri kotiutunut?

PS. Viimeisimmät Hevoskuulumiset löydät tästä

Sekä menneen kuun Hevoskulut tästä