Unelmien opiskelupaikka, jonka saaminen ahdistaa jo

Tästä en ole aiemmin missään maininnutkaan vielä. Olen hakenut opiskelemaan tänä keväänä. Syksyllä päättyy hoitovapaani ja silloin pitäisi palata työelämään. Ajattelin, että kirjoitan aiheesta vasta, kun tieto mahdolliseen opiskeluun pääsystä on tullut ja suunnitelmat ovat jo selvillä. En tässä kohtaa nyt vielä sen enempää valota hakutoiveitani. Sen verran osaan sanoa tuosta ensimmäisestä hakutoiveesta, että olen todella yllättynyt ja innoissani jos paikan saan. Taso on varmasti korkea ja kouluun on vaikea paikkaa saada. Olisi haaveiden täyttymys päästä tätä alaa opiskelemaan, puhumattakaan jos sen jälkeen kyseiseen ammattiin työllistyisin! Hain tänään myös varasuunnitelmana toiseen koulutukseen, joka sekin on ihan itseni näköinen ja todella kiinnostava, mutta koulu on hiukan kauempana.

toisen asteen tutkinto olisi jo toivottu

Itsellänihän ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen. Kaikkea on tullut kokeiltua, mutta syystä tai toisesta koulutukset ovat jääneet kesken. Lukio keskeytyi lähinnä englanninkielen taidon puutteesta, mutta haaveissa olisi sekin tutkinto joskus vielä saada. Muilla aloilla kiinnostus on lopahtanut ja fyysinen kunto on myös hevoshommissa nykyään esteenä. Jos en pääse näihin kouluihin, joudun ilmeisesti hakemaan uutta työtä tältä seudulta. Se todennäköisesti tarkoittaa työkkärin turhanpäiväisiä kursseja ja pakkohakua työhön, joka ei kiinnosta. En haluaisi myöskään hakea enää aloille jotka eivät itseäni kiinnosta, vain sen takia että on pakko opiskella jotain.

Olen myös hakeutunut nyt opiskelemaan aloille, jotka ei ole fyysisesti raskaita, koska jalassani oleva hermovaurio ei luultavasti tule paranemaan, päinvastoin -viimeksi lääkäri epäili siinä jo CRPS-oireyhtymää. Jatkuvaa seisomatyötä en pysty enää tekemään. Nykyinen työni on seisomista ja kävelyä ja ennen äitiyslomalle jäämistä siellä oleminen tuon jalan kanssa oli jo itkua ja hampaiden kiristelyä. Olen muutenkin enemmän yrittäjähenkinen ihminen ja en tykkää työskennellä ns. kello kaulassa tietyssä vuorossa. Nämä hakutoiveet tukisivat myös tätä.

Muutto olisi pakollinen

Joka tapauksessa harmittavin ja raskain asia koko opiskeluun lähtemisessä on se, että muuttaa pitäisi. Hevoseton on huoleton, pätee tässäkin kohtaa. Se nimittäin tarkoittaa myös sitä, että Stina joutuisi muuttamaan nykyiseltä tallilta pois. Danielan kohdalla asia ei ole paha, kun hän ei ole vielä hoidossa, eikä näin ollen joudu paikkaa vaihtamaan. Stinan kohdalla asia onkin hiukan mutkikkaampi, kun se on nyt vasta alkanut kotiutumaan nykyiseen paikkaansa. Meillä on muutenkin hyvä olla tuolla paikassa ja ajatus siitä, että joutuisin hevosen siirtämään jollekkin vieraalle tallille, on aika stressaava. Ylipäätään muutto hevoselle on todella stressaava ja sen takia en sitä haluaisi siirtää yhtään ylimääräistä. Ajatuksena on kuitenkin löytää oma talo jossain kohtaa ja haluaisin Stinan pitää nykyisessä paikassa niin kauan, että oman paikan voisin ostaa. Näin pakollisia muuttoja ei tulisi hevoselle kuin yksi ja parhaassa tapauksessa se olisi kotipihassa loppuelämänsä.

Opiskelijalle ei pankkilainaa myönnetä, joten oman maatilan etsintä ei ole tälläkään hetkellä valitettavasti vielä ajankohtainen. Joka tapauksessa jos opiskelupaikan jollain ihmeellä saisin, se olisi niin kiinnostava, että en siitä todellakaan halua kieltäytyä. Toki jos syksyllä on vielä koronaa paljonkin, voi etäopiskelukin olla edelleen vahvasti läsnä ja tarkoittaa sitä, että meidän ei olisi pakko muuttaa, ainakaan ihan heti. Kuitenkin jokapäiväisesti koululle ajelu täältä on jo mahdottomuus, joten jos lähiopiskeluna opiskellaan, niin muutto on pakollinen.

löytyykö sopivaa tallipaikkaa?

Ajatus siitä, että pitäisin Stinan nykyisellä tallilla ja asuisin muualla, on aika haastava. Hevosta tässä nyt pidän kuitenkin sen takia, että saan sitä päivittäin käydä hoitamassa ja se on itselleni tärkeä henkireikä. Olisi aika turhan oloista maksaa sen ylläpitokuluja joka kuukausi ja seisottaa sitä täällä niin, että en sitä itse pääsisi katsomaan kuin joskus ja jouluna. Myöskään tallipaikan löytyminen ei ole itsestään selvyys. Varsinkaan sellaisen, joka meidän budjettiin menisi. Ajatuksena on ollut, että jos hevosen siirrän, siirtäisin sen karsinatallista korkeintaan pihattoon, enkä toiseen karsinatalliin enää. Siitä ei taida olla mahdollisuutta sitten valikoida, vaan on oltava tyytyväinen jos joku paikka löytyy.

Tätä on nyt etukäteen sen enempää turha jaaritella, ennen kuin tieto opiskelupaikoista on selvillä. Oli vain pakko päästä tätä epätietoisuutta ja ahdistusta purkamaan johonkin. Olenko itsekäs, jos otan mahdollisen opiskelupaikan vastaan ja siirrän hevosta taas, kun se on juuri kotiutunut?

PS. Viimeisimmät Hevoskuulumiset löydät tästä

Sekä menneen kuun Hevoskulut tästä