Hae
Aurinko-tilalla

Muutto edessä -opiskelupaikka taskussa

Huii! Täällä blogissa tuskastelinkin jo aiemmin, että mitä syksyllä on edessä, jos saan haluamani opiskelupaikan. Edessä olisi muutto. Silloisia ajatuksia ja pohdintoja tilanteesta pääset lukemaan TÄÄLTÄ.

Haastattelu penkin alle

No. Pääsin portfolioni perusteella haastatteluun koululle, johon osallistuin tämän viikon tiistaina. Omasta mielestäni haastattelu ei mennyt kovin hyvin. Olen nukkunut nyt kesällä todella huonosti ja nukuin edeltävänä yönä vain pari tuntia kuumuuden takia. En yleensäkään pysty syömään aamupalaa ja lähdin liikkeelle jälleen ilman. Matkalla join toki kahvia ja energiajuomaa ja aina välillä saan kofeiinista kauheet tärinät päälle. Sellainen osu sitten siihen ja muutenkin jännitti, niin kädet vapisi koko haastattelun ajan. Pää ei toiminut yhtään ja jankkasin samoja asioita monta kertaa. Koulusta luvattiin ilmoittaa viimeistään tulevalla viikolla, mahdollisesti jo tämän viikon kuluessa päätöksestä paikan suhteen.

Seuraavana päivänä olin juuri lähdössä tallille, kun sähköpostia kilahti puhelimeen oppilaitokselta. Kädet täristen viesti auki. Mietin hetken, että olisiko kouluun pääseminen helpotus vai pettymys. Haluaisin opiskelemaan kovasti, mutta se tarkoittaisi myös muuttoa, jota en niin kovasti halunnutkaan. ”Onnea, sinut on valittu opiskelemaan!” Mitä! Pieni epäuskoinen hetki ja helpotuksen huokaus. Jes! Sitten päässä alkoi heti pyöriä ajatukset ”mitäs nyt sitten?”

Hevoselle stressaava muutto

Meillä siis tosiaan muutto olisi edessä, koska täältä olisi ajettava joka päivä yhteensä 100km kouluun ja takaisin. Matka on vähän liian pitkä ja varsinkin talvella haluaa nukkua kaiken sen ajan, mitä vaan aamulla voi. Itseäni ja Danielaa ei muutto niinkään haittaa, lapsi kun ei ole vielä missään hoidossa tai kerhoissa. Stina sne sijaan onkin vähän vaikeampia juttu. Sille syötettiin nyt kuuri Antepsinia, koska vatsahaavaepäilystä on ollut. Ja se auttoi. Eli hyvin todennäköisesti sillä on vatsahaavaa. Muutto ja stressi ei todellakaan asiassa auta sitten yhtään.

Laitoin paikalliseen hepparyhmään ilmoitusta, että haemme ensisijaisesti pihattopaikkaa alueelta, mutta tallipaikka pitkällä tarhausajalla on myös ok. Kyseisellä alueella ei näytä talleja olevan, tai sitten ne on täynnä. Eipä ollut muuten vuokra-asuntojakaan. Nyt olen alustavasti sopinut meneväni katsomaan yhtä pihattopaikkaa, toinenkin on tarjolla. Tämä yksi vaikutti nyt parhaimmalta meille, mutta mitään varmaa ei olla vielä sovittu. Toki pidän nyt sormet ja varpaat ristissä, että se olisi ok mesta ja pääsisimme sinne sitten hevosen muuttamaan.

Traagisin asia koko muutossa. Peppi jää tänne!

Daniela odottaa kavereita

Daniela on tietysti ihan fiiliksissä, kun pääsee päiväkotiin. Nyt ei olla mistään muusta enää puhuttukaan. Hän on jo pidemmän aikaa katsellut lapsia päiväkodin pihassa ja kyselee aina, että koska hän pääsee päiväkotiin. Näin koronan aikaan ei ole viitsinyt kauheasti ikäkavereita nähdä, joten tottakai hän haluaisi sinne, missä on muita saman ikäisiä lapsia.

Stinan ja meidän muutto on kyllä kurja sen puolesta, kun ollaan niin hyvin viihdytty täällä. Ei tämän parempaa tallipaikkaa ole, kuin ystävän tallissa hevosta pitää. Siihen vielä päälle lapsen hoitoapu, että saan hevosen kanssa touhuta. Saan tallilla Stinalle viritellä mitä tahansa ja kaikki meikäläisen hössötykset hevosen suhteen on ok. Ja toki muutenkin kivaa, kun on päivisin itsellekin seuraa ja saadaan roikkua vaikka koko päivä tallilla muuten vaan, vaikken hevosen kanssa jotain tekisikin. Yrtit olen kuivatellut tallilla milloin missäkin ja kämppään saa marssia sisään niin kuin omaan kotiin. Varsinkin Daniela on tämän omaksunut oikein hyvin?

Stinalla ei olisi mikään hätä täälläkään, mutta tuntuu vähän tyhmältä maksaa opiskelijan tuloista hoitomaksua hevosesta, jota pääsisit katsomaan kerran kaksi viikossa. Päätin kuitenkin, kun tallipaikkailmotuksen laitoin, että jos ei mitään hyvää pihattopaikkaa lähimailta löydy, niin Stina saa jäädä nykyiselle tallille ja käyn vaan niin usein kun pystyn.

Eiköhän tästä kaikki asiat ala pikkuhiljaa kuitenkin selkenemään. Tämä alun kaaos on aina karmea, kun ei tiedä mistään mitään ja kauhea stressi pukkaa päälle. Nyt parin päivän jälkeen tilanne näyttää jo selvemmältä.

Ja ainiin. Mikä musta tulee isona? Valokuvausta lähden opiskelemaan media-alan perustutkintona. Sen jälkeen ajatuksena olisi vielä käydä valokuvaajan ammattitutkinto samaan hyömyyn. Mutta katsotaan tämä pt nyt ensin alta pois. En tiedä vielä kauanko siihen valmistuminen tulee kestämään, riippuu jokaisen omasta tilanteesta ja aiemmista opinnoista.

Pääsitkö sä opiskelemaan, vai palaatko lomien jälkeen takaisin arkiseen aherrukseen työpaikalle? 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *