Hae
Aurinko-tilalla

Meidän viikko pähkinänkuoressa

Kiireinen viikko takana, mikä näkyy heti blogissa ja muuallakin. -Ei ehdi päivittää. Onneksi kuu on jo lopussa päin ja vanha kämppä suhteellisen hyvällä mallilla tavaroiden ja siivouksen suhteen. Uudella kämpällä vallitseekin kaaos ja seuraavat viikot saa pyykinpesukone ja astianpesukone laulaa, sekä moppi viuhua. No, siellä ehtii kyllä siivoilemaan ja tavaroita pesemään kunhan nyt vanhalta kämpältä saataisiin kaikki pois alta.

 

Mitä tämä kiireinen viikko sitten on pitänyt sisällään?

 

Sunnuntaina

reilu viikko sitten pääsin yksin tallille ja ohjasajoin Stinaa kentällä ensimmäistä kertaa. Tämä meni tosi kivasti, vaikken ole itsekään ohjasajoa harrastanut melkein lainkaan. Hevonen oli fiksu ja kuuliainen, joten voiko se silloin huonosti mennä? Kaveri oli vielä seurana ja otti meistä muutamia kuvia ja videoita, kivaa! Olin tallilla pitkän kaavan mukaan ja laitoin Stinalle kaikkia virikkeitä tarhaan ja levittelin heiniä hankeen, joiden syömisessä sillä menikin kivasti pari tuntia aikaa.

Maanantaina

taidettiin olla ihan vaan kotosalla ja käydä ulkoilemassa Danielan kanssa. Neidillä oli niin huono päivä, että olikin ihan hyvä olla vain kotona. Yritin silloin pyhittää tämän päivän blogille, mutta hommasta ei tullut yhtään mitään, kiitos rakkaan lapseni.

Tiistaina

käytiin tallilla, mutta en tehnyt Stinan kanssa mitään erikoista. Yleensäkin tallilla käydessä laitan virikkeitä tarhaan ja karsinaan, sekä lisäjuotan Stinan. Näissä menee jo kohtuu paljon aikaa. Laitan myös ruuat valmiiksi purkkeihin, joista ne on helppo muiden antaa.

Keskiviikkona

oltiin koko päivä Tampereella. Käytiin kaupoilla hakemassa uusia tyynyjä ja paljon muuta, koska kaikki vanhat lentää polttokasaan ”mummolan” hajun takia. Niin lentää myös sohvat ja sänky, ja ne vaatteet joita en jaksa pestä. Vaatii muuten aika monta pesua vaatteetkin etikalla, että saa hajun irti. Käytiin myös veljeni luona. Myin Olympuksen objektiivini ja ostin uuden kameran. Vaihdoin Olympuksen kroppikennosta täyskennoiseen Sonyn kameraan. Daniela hämmästeli kaikkia ihmeellisiä eläimiä ja olisi kuulemma halunnut jäädä sinne asumaan😁

Erilainen ratsu tallilla

Erilainen ratsu tallilla

Torstaina

kävimme Danielan kanssa tallilla, kun eläinlääkäri tuli käymään. Stina raspattiin ja se piti rauhoittaa toimenpiteeseen. Hevonen on juonut huonosti näil talvella ja siksi stressasin vähän asian takia. Rauhoitus ei ainakaan paranna suolen liikkuvuutta ja on aina riski ähkylle. Täällä päin oli kauhea lumimyrksy, bensa-asema ei toiminut ja auto jäi kiinni monta kertaa matkalla. Reittivalinta oli surkea ja välillä koko kosla liukui lumivalleissa sivuttain. Perille päästiin hengissä, mutta raspaus oli jo ehditty suorittaa. Hampaat pieniä piikkejä lukuun ottamatta kunnossa. Jee! Piikkejä osasin odottaa, koska Stinan vanhassa muovikuolaimessa oli iso lovi toisella puolella. Helpotuksen huokaus, ettei ollut diasteemaa tai muuta. Niidenkin ihanaan maailmaan pääsin tutustumaan vuosi takaperin edellisen hevoseni Toivon kanssa. Pyörittiin tallilla niin kauan, että Stina vähän tokeni, jotta sain juotettua sen.

Perjantaina

juostiin kaupoilla koko päivä. Tuhlasin oikein urakalla ja ostin Puuilosta uudet lämpösaappaat itselleni tallille, sekä hanskat. Edelliset Safarisaappaat on mennyt 4 vuotta, joten ehkä oli aikakin.  Näissä pysyy nämäkin ikijäiset varpaat sulana ja ovat ihanat kevyet kävellä. Sain myös postista Sonyn runkoon uuden linssin, jota oli tottakai heti päästävä testailemaan.

Lauantai

meni kokonaisuudessaan muuttohommissa, kun haimme lisää tavaraa edelliseltä asunnolta ja siivosin sen minkä pystyin. Vihdoinkin alkaa vaikuttaa siltä, että kämppä alkaa tyhjenemään ja loppusiivousta pääsi jo kivasti aloittelemaan. Oltiin niin ajoissa, että ehdittiin käydä vielä kuormaa viedessä tallilla moikkaamassa Stinaa ja tein sille yöksi karsinaan lisäjuoton ja täytin heinäverkkoa sun muuta.

Eilen, sunnuntaina

kävin yksin tallilla. 2,5h meni heittämällä taas ja tähän ei sisältynyt edes hevosen liikuttamista. Hengailtiin Stinan kanssa käytävällä ja harjailtiin, nostettiin jalat ja tarkistettiin kengät ja syötiin heinää. Tein Stinalle tarhaan kunnon talvilaitumen levittelemällä molemmille puolille tarhaa heinätuppoja pitkin poikin. Sillä kuluikin kivasti siinä aikaa ja oli tekemistä pitkäksi aikaa, sekä sai kivasti liikuntaa ohella. Loppuillaksi menin uudelle kämpälle purkamaan tavaroita ja siivoamaan.

Malla talliapulaisena

Malla talliapulaisena

Heppaharrastus on nyt siis hiukan kärsinyt kuluneella viikolla, mutta tilanne muuttuu kyllä, kunhan nyt jaksaa painaa vielä muuton loppuun. Sen jälkeen saakin taas paneutua hevoseen ihan eri tavalla. Myös tallimatkan lyheneminen radikaalisti muuttaa asioita. Nyt ei ole tullut käytyä tallilla kovin usein, koska tuntuu turhalta ajaa pitkä matka tallille joka päivä, vaikkei tekisikään mitään ihmeellistä. Nyt voidaan pikkuhiljaa alkaa liikuttelemaan Stinaa aktiivisemmin, kun se on saanut kotiutua rauhassa. Siltikin väliin mahtuu vielä hyvin päiviä, kun ollaan vaan ja hengaillaan hyvässä hengessä.

Miten sun viikko on alkanut? Tykkäätkö lukea tälläisia postauksia? Kiinnostaisiko joku myday tai myweek videon muodossa?

Eläinten ulkoilu askarruttaa talvella, pitäisikö?

Pakkasella sisällä koko päivä?

Varsinkin hevospiireissä on nyt kovempien pakkasten tultua ollut paljon puhetta siitä, että osa hevosten omistajista jättää hevoset talliin koko päiväksi. Eläinten inhimillistäminen on kovaa ja helposti siinä unohtuu eläimen lajityypilliset tarpeet. Ajatellaan että myös hevoset palelee, kun ihminen itse palelee. Eläinten ulkoilu ja sen tarve tuntuu olevan ikuisesti puheenaihe. Tästä syystä meillä olen omia hevosia loimittanut syksystä asti mahdollisimman vähän ja vain silloin kun on tarve. Olen kuullut kun kimppatallilla on voivoteltu, kun hevoseni on ollut alkusyksyllä sateessa ilman loimea, se kun kuulemma kärsii ja palelee. Tähänkin loimettomuuteen oli syynsä, jonka olisi kuullut, kun vain olisi kysynyt. Tiesin, että hevoselle tulee muutto kylmäpihattoon keskellä talvea, ja sen oli pakko kasvattaa talvikarvaa sitä varten. Sää oli yli 10 astetta plussalla, hevosilla vapaa heinä ja hevonen ei näyttänyt palelevan, joten en nähnyt loimitusta tarpeelliseksi.

Kylmäpihattolainen tammikuun pakkasessa

Pihatosta

Olen myös kuullut, että monelle ihmiselle on tehty eläinsuojeluilmoitus pihattohevosista sen takia, että ne ei pääse talliin yöksi nukkumaan. Yleensä ilmoittaja on joku naapuri tai ohikulkija, joka ei tiedä hevosten kylmänsietokyvystä mitään ja taas inhimillistetään. Yleensä pihatoissa, ei siltikään kaikissa, on lisäksi ns. palava patja. Tämä tarkoittaa sitä, että syksystä asti kuiviketta (yleensä olki) lisätään pihattoon, eikä sitä liiemmin siivota, vaan päälle lisätään aina puhdasta kuiviketta. Pohja alkaa palamaan aikaa myöten ja näin syntyy lämmittävä makuualusta eläimille. Toinen huolenaihe on yleensä kun nähdään talvella ulkona hevosia, joilla on lumikerros turkin päällä. Hevosihmiselle se lumikerros kertoo vain sen, että hevosen karva eristää hyvin ja oikeaoppisesti, jolloin lumikerroksen alla on hevonen, jolla on täysin kuiva pohjakarva ja iho. Ja silloin se eläin ei palele, kun iho pysyy kuivana. Stinalla on todella ohut karva, koska sitä on loimitettu syksystä asti. Silti se ulkoilee pikkupakkasilla palelematta ilman loimea koko päivän.

Pihatossa hevonen saa valita koska on ulkona ja koska sisällä. Toimivalla laumalla kaikki pääsee halutessaan sisään ja ulos, sekä syömään ja juomaan silloin, kun itse haluaa.

Hevonen on luotu liikkumaan, eikä seisomaan karsinassa päivästä toiseen. Oma hevoseni asuu nyt karsinatallissa, mutta haluaisin sen jatkossa pihattoon, vaikkei karsinaöistä haittaakaan ole. Yöksi on tarjolla karsinaan havuja, heinäverkko, josta syöminen kuluttaa aikaa ja muuta virikettä. Stina ulkoilee aamusta iltaan päivittäin, sillä on pihattorakennus pelkästään hänelle itselleen käytössä sääsuojana ja ruoka -ja vesipalvelu pelaa. Meillä on ollut myös huonolla laumalla pihatto, kun Marlie pomotti toisia ihan liikaa ja vahti ruokapaikalla jatkuvasti. Tätä kesti vain hetken, ajankohta oli keväällä ja muut pääsivät silti pihattoon sisään ja saivat syödä rauhassa, joten hätää ei ollut.

Pihatosta suoraan lenkille ja lenkin jälkeen takaisin pihattoon -ongelmitta

Pihatto ei ollutkaan pelottava, vaan ulkona oli kivempaa

Eilen pohdin tallin pitäjälle, että mahtaakohan Stina vähän vielä pelätä pihattoon menoa, kun se yleensä juoksee siitä äkkiä vain läpi toiselle puolelle tarhaa. Stinalla on siis yhdistettynä kaksi tarhaa ja niiden välissä on pihatto, joten se joutuu aina kulkemaan pihaton kautta, jos haluaa kiertää toiseen tarhaan. Tämä on itselleni hyvä, koska saan hevosen liikkumaan itsekseenkin ulkona hyvin, kun jaan heiniä tai muuta houkutinta puolelta toiselle ja kiertäessään se joutuu aina tekemään ”lenkin” väliaidan takia. Näin talvella hevosilla ei oikein ole mitään puuhaa tarhassa ja siksi sitä on kiva järjestää itse. Tänään sain kuitenkin kuvaterveisiä tallilta, että Stina on ollut melkein koko päivän pihatossa sisällä. Eli viihtyy siis sielläkin, kunhan vain itse haluaa sinne mennä 😉 Tänään onkin ollut jo enemmän pakkasta, mutta silti melko voimakas tuuli vielä. Luntakin on tullut välillä, joten ei ihme, että sisätiloissa on poikkeuksellisesti viihdytty enemmän.

Meillä myös lämppäri on pärjännyt pihatossa ja kasvattanut muhkean talvikarvan

Eläin ei kuulu suljettuun tilaan jatkuvasti

Oma mielipiteeni on, että mikään eläin ei kuulu pieneen karsinaan, häkkiin, tai muuhun liikettä jatkuvasti rajoittavaan tilaan asumaan! Esimerkiksi hevosia koitetaan säästää satuttamasta itseään tarhaamalla niitä pienissä tarhoissa, joissa ne ei mahdu juoksemaan kunnolla. Tämä ei ole ratkaisu asiaan, koska ylimääräinen ja purkamaton energia purkautuu jossain muualla ja vahingon aiheutuminen on todennäköisempää silloin. Itse olen vähän joka asiassa sellainen keskitien kulkija.

Pihatto ei saa tarkoittaa sitä, että hevoset jätetään selviytymään keskelle peltoa vetoiseen latoon ympäri vuoden ja oletetaan, että niillä on nyt kaikki hyvin, kun asuvat pihatossa. Pihatto vaatii myös työtä, panostusta, aikaa ja rahaa ihan yhtä paljon kuin karsinatallikin. Lisäksi kaikki hevoset eivät välttämättä kasvata edes kunnon talvikarvaa tai muuten vain sovellu pihattoon. Hevosihmisten joukossa tuntuu myös kulkevan jonkinlainen luulo, että aktiivisesti treenattavia hevosia ei voi pitää pihatossa tai niitä ei voisi sen jälkeen liikuttaa päivittäin. Klipattujakin hevosia (karva ajellaan lyhyemmäksi talvella) pidetään pihatossa loimien kanssa onnistuneesti. Silti hevonen pärjää tarhata kyllä näillä keleillä varmasti ulkona ihan hyvin, vaikka niitä omia sormia paleltaisikin.

Oikeastaan yksi ainoa syy on tullut vastaan, miksi hevosia oli ”pakko” pitää tallissa joskus muutaman tunnin pidempään aamulla, kuin normaalisti. Tallin vesiputket olivat vetäneet osittain jäähän yön aikana. Hevoset lämmittivät tallia niin tehokkaasti, että tallin lämpötila olisi laskenut heti, kun hepat olisivat siirtyneet ulos. Näin ollen hepat sai heinää naaman eteen, lämmittivät tallia pari tuntia, että pakkanen hieman laski ulkona ja pääsivät sen jälkeen ulkoilemaan loppupäiväksi normaalisti.

Näillä keleillä kannattaisi ennemminkin muistaa:

  • Tarjota eläimille lämmintä juotavaa useammin
  • Tarjota ruokaa reippaammin, syömällä ne lämmittävät itseään
  • Huolestuneena sivustaseuraajana mennä vaikka ystävällisesti kyselemään asiaan liittyen, yleensä niihin löytyy joku järkevä selitys, eikä kuormiteta turhaan eläinsuojelua aiheettomilla ilmoituksilla. Voit itsekin oppia uutta!

Ja otsikon kysymyksen oma vastaukseni; ei pitäisi. Mielestäni enemmän pitäisi panostaa siihen, että se hevonen viihtyy siellä ulkona ja tarhassaan. Eikä perustella aikaista sisälle ottoa aina sillä, että kun se hevonen jo odottelee portilla.

 

Heräsikö sinulle jotain ajatuksia aiheeseen liittyen? Opitko jotain uutta? Onko eläinten inhimillistäminen mennyt mielestäsi liian pitkälle?

 

Muista seurata meitä myös:

Instagramissa

Facebookissa