Olen jo vähän aikaa miettinyt, että pitäisi varmaan keksiä joku sopiva aihe, josta kirjoittelisi blogiin tietyin väliajoin. Tämä uusi postaussarja, liittyen tähän aiheeseen ei kyllä todellakaan ole mikään oma keksintöni. Tällaisia on jo useammassa hevosaiheisessa blogissa ja kanavassa nähty. Kuukauden kulut hevosharrastuksen suhteen on kuitenkin myös itselleni ihan tarpeellinen tieto ja on mukaava vuoden loppuun mennessä katsella ja summata mihin rahaa on loppujen lopuksi mennyt. Kyselin myös instassa tällaisen aiheen kiinnostusta, ja kiinnostihan se! Aina sanotaan että hevosharrastus on vain rikkaille. Kyllähän se valitettavan paljon rahaa vie näin tavallisen tallaajan pussista ja omista menoistaan saa kyllä aina olla tinkimässä, mutta mihinkäs muuhunkaan sitä aikaansa ja rahaansa käyttäisi.

Tästä lähtien pyrin siis laskemaan tänne blogin puolelle kuukausittain kulut, joita oman hevosen ylläpidosta aiheutuu. Merkkaan tänne myös toki tulot, mutta niitä harvemmin on. Tuurilla onnistuu ehkä jonkun varusteen joskus myymään eteenpäin kymmenesosalla siitä, mitä siitä itse on maksanut. Vuoden loppuun mennessä summataa, kuinka iso potti tästä vuoden aikana syntyykään. Nyt on vielä hyvä hetki aloittaa, kun vuosi on vasta aluillaan ja tammikuun menot vielä suht tuoreena muistissa. Pidemmittä puheitta;

Tammikuun hevosmenot

Tallivuokra 250€

Rehut: Greenline 20€, elektrolyytti 7€, purkit rehuille 10€   yht.37€

Varusteet: Karvapehmusteet suitsiin 9€

Kaikki yhteensä: 296€

Huomiot:

Meillä tallivuokra sisältää heinän, kuivikkeet, suolan, perusrehut (kivennäinen ja pellava).

Luulen, että tästä saattaa olla jotain unohtunut, mutta ei ainakaan mitään isompaa, kun ei kerran tule mieleen.

Tammikuun meno, mutta laskua ei ole vieläkään tullut; eläinlääkärin käynti ja hampaiden raspaus.

Menot ei ollut mitään suuria. Tallimaksu tulee joka kuukausi maksettavaksi kiinteänä ja lohkaisee isoimman palan menoista ollen silti edullinen, kun on kyse täysihoidosta. Tulojakaan ei ollut, vaikka myytävää tavaraa olisi kyllä jokunen. Päällimmäisenä ehkä meidän vanha satula, joka on turhanpanttina vaatehuoneessa odottelemassa uutta omistajaa.

Tämä kuluva helmikuu onkin ollut vähän eri menoluokkaa, mutta siitä lisää kuun lopussa..

Heihei tammikuu ja stressi

Se on nyt tammikuu jäänyt taakse ja ihan hyvä niin. Melkosta stressiä, menoa ja meininkiä oli täynnä se. Kunnialla helmikuuhun ja nyt ollaan virallisesti uuden paikkakunnan asukkaita, joka ei tunnu lainkaan hassummalta, päin vastoin! Edellisen omakotitalokeissin jälkeen ei voi kun huokasta helpotuksesta ja nauttia siitä, että nyt ei tarvii huolehtia lämmityksistä, vedestä, lumitöistä. Kaikki hoituu vuokran maksamalla ja ei tarvii kun siivota ja soittaa vuokraisännälle, jos ongelmia jossain ilmenee. Täällä riittää lämpöä patterin nuppia vääntämällä ja vesikin on juomakelpoista.

Ei se toki sitä tarkoita, etteikö omakotitaloasuminen kiinnostaisi jatkossakin. Tai että se olisi tullut esimerkiksi negatiivisenä yllätyksenä, että omakotitalossa riittää hommaa, varsinkin näin talvella ja siksi olisi lähdetty häntä koipien välissä. Kokonaisuus ratkaisee ja monelta kantilta katsottuna meidän on nyt parempi vuokralla ja pitää hevosta hyvällä tallipaikalla hoidossa. Katsotaan asunnon hankkimisia rauhassa uudestaan sitten, kun aika on sille kypsä. Hätiköimällä ei vielä mitään hyvää olla saatu aikaan.

Mydayta ja tavaroiden järjestelyä

Muuton suhteen ollaan vielä ihan retuperällä. Toki vanha kämppä on tyhjennetty ja siivottu loppukuusta, mutta kaaos odottaakin täällä uudella asunnolla. Pikkuhiljaa olen laittanut paikkoja kuntoon, mutta hankittavaakin riittää vielä ja varastossa odottaa koko häkillinen pestävaa ja plokattavaa tavaraa. Not so nice. Daniela ei kyllä yhtään helpota asiaa repimällä kaikkia laatikoita auki ja tyhjäksi. Vielä ei myöskään mene perille että hänellä on nyt oma huone, jossa lelut on ja pysyy, eikä niitä levitellä pitkin poikin. Viimeksi tänään lämmittäessäni saunaa, löysin lauteilta muoviukkoja ja hänen penaalinsa.

Instassa kyselinkin aiemmin kiinnostusta mydaylle videon muodossa ja se sai kannatusta. Tänään piti kuvata talliltakin videota, mutta unohdin muistikortin kotiin. Huominen on vähän tiukka päivä, mutta lauantaina menen tallille yksin (=ilman Danielaa), joten silloin voisin yrittää kuvata jonkinlaista videota YouTuben puolelle pitkästä aikaa. Kavereitakin olisi kiva nähdä, jos ehtii. Daniela onkin itseasissa sunnuntaihin asti poissa kotoa, joten saan kerrankin pitkästä aikaa olla Mallan kanssa kahdestaan. Huomenna mennään ainakin tallille ja mahdollisesti jotain muutakin mielenkiintoista on luvassa. Tänään ajeltiin tallipäivän päätteeksi vielä Poriin hakemaan hepalle puuttuva lisäravinne ja ruokatarvikkeita kotiin ensiviikoksi. ’

Joka päivä tallilla

Hätiköimisestä puheen ollen toiseen aiheeseen. Rakkaaseen harrastukseeni ja eläinlapseeni Stinaan. Ollaan nyt ahkerasti käyty tallilla, koska aloitin Stinalle viikko sitten psylliumkuurin. Niille, joille hevoset ovat vieraampia, pieni selvennys. Hevoselle saattaa kerääntyä hiekkaa suolistoon, kun ne tonkivat maata, syövät heinää maasta tai jopa nuolevat jonkun aineen puutoksessa maaperää. Hiekka taas aiheuttaa monia ongelmia, kipua. Hiekasta painava suoli voi jopa vaikka mennä kierteelle hevosen piehtaroidessa, joka on jo paha juttu ja vaatii kalliin leikkauksen. Me hevosenomistajat ei sitä hiekkaa mielellämme suolistoon siis haluta, ja sen poistoon toimiva keino onkin psyllium kuurina. Stina alkoi nuolla maata joku aika sen jälkeen kun se meille tuli. Kentällä se kaivoi pohjaa ja alkoi ahnaasti nuolla maata. Mietin heti jotain hivenaineen puutosta ja laskin hevosen ruokintaa, jotta tietäisin mistä sillä on puutosta.

Kaikki pitäisi olla laskennan perusteella ihan ok. Laitan Stinan rehut itse pieniin purkkeihin valmiiksi, jotta ne olisi tallin pitäjien helppo antaa aamulla ja illalla. Ruokia tulee monenmoisia ja eri purnukoista. Näin helpotetaan muiden hommia ja saan itse säädellä mitä ruokintaan tulee, eikä tarvitse aina muiden päätä sekoittaa, jos jotain lisätään tai vaihdetaan. Kaataa vaan purkin sisällön kuppiin ja naaman eteen, aamulla oma purkki ja illalla oma purkki. Thats it.  Minä huolehdin loput. Paitsi kivennäiset. Jotenkin on aivoissa tullut klikki, ja olen unohtanut lisätä ruokiin päivittäiset kivennäiset. Asia on nyt korjattu ja maan nuoleminen on vähentynyt huimasti viikossa. Psylliumkuuri kävi mielessä jo aiemmin, mutta odotin lumen tuloa. Nyt oli otollinen aika kuurille, kun olen päässyt tallille päivittäin käymään.

Psylliumia ja kävelytystä

Nyt ollaan annettu psylliumia ja pidetty heppaa kävellen liikkeessä. Stina onkin ollut nyt erityisen seesteinen ja kiva pakkasillakin. Osittain tämä voi johtua myös rehun vaihdosta, koska meidän heinän takia jouduin vaihtamaan rehua tuttuun ja turvalliseen Greenlineen. Siinä on valkuaista enemmän ja energiaa vähemmän. Kevyesti liikkuva heppa ei tarvitse ns. turhaa energiaa niinkään, mutta valkuaista tarvitsee. No tänään olikin vähän eri ääni sitten jo kellossa ja menoa ja meininkiä riitti. Päästinkin Stinan kentälle juoksemaan, kun työn teosta ei tullut yhtään mitään. Neiti oli niin täpinöissään menossa, että oli parasta antaa sen purkaa energioita pois, eikä väkisin tapella vastaan, kun toinen haluaa mennä. Sen jälkeen rauhallisempi ohjasajotreeni sujui jo moitteetta ja oli niin rauhallista menoa.

Psyllium on onneksi mennyt hyvin Stinalle ja se oikein tykkää siitä. Aina se ei ole niin helppoa ja moni hevonen nirsoilee sen suhteen. Ymmärrän hyvin, sillä olen joskus itsekin kyseistä tuotetta käyttänyt ja yrjö meinasi joka kerta tulla, kun psylliumin koitti saada kurkusta alas. Stinalle tosin ostin omenalla ja vaniljalla maustettua psylliumia ja kieltämättä tuoksu on siinä todella hyvä!

Tälläistä kuuluu siis meille tällä hetkellä. Jos aktiivisempi päivittely kiinnostaa, kannattaa seurata meitä instassa.

Täältä löydät myös meidän Facebooksivun, joka on hävettävän epäaktiivinen. Se on jotenkin niin vaivalloinen päivittää! Koitan kuitenkin saada joka puolelle vähän jotain erilaista, etten vain jakaisi samaa postausta aina joka alustalla. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta itse kyllästyn ainakin, jos jonkun seurattavan kaikilta alustoista repostataan samat jutut joka paikkaan. Tosin kiitos instagramin, multa saattaa mennä jonkun pävitykset pitkään ihan ohi ja repostauksen ansiosta saatan törmätä tähän postaukseen sitten vaikka Facebookissa.

PS. Jos valokuvaaminen ja kamerat kiinnostaa, käy lukemassa edellinen postaus liittyen siihen!