Hae
Aurinko-tilalla

Unelmien opiskelupaikka, jonka saaminen ahdistaa jo

Tästä en ole aiemmin missään maininnutkaan vielä. Olen hakenut opiskelemaan tänä keväänä. Syksyllä päättyy hoitovapaani ja silloin pitäisi palata työelämään. Ajattelin, että kirjoitan aiheesta vasta, kun tieto mahdolliseen opiskeluun pääsystä on tullut ja suunnitelmat ovat jo selvillä. En tässä kohtaa nyt vielä sen enempää valota hakutoiveitani. Sen verran osaan sanoa tuosta ensimmäisestä hakutoiveesta, että olen todella yllättynyt ja innoissani jos paikan saan. Taso on varmasti korkea ja kouluun on vaikea paikkaa saada. Olisi haaveiden täyttymys päästä tätä alaa opiskelemaan, puhumattakaan jos sen jälkeen kyseiseen ammattiin työllistyisin! Hain tänään myös varasuunnitelmana toiseen koulutukseen, joka sekin on ihan itseni näköinen ja todella kiinnostava, mutta koulu on hiukan kauempana.

toisen asteen tutkinto olisi jo toivottu

Itsellänihän ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen. Kaikkea on tullut kokeiltua, mutta syystä tai toisesta koulutukset ovat jääneet kesken. Lukio keskeytyi lähinnä englanninkielen taidon puutteesta, mutta haaveissa olisi sekin tutkinto joskus vielä saada. Muilla aloilla kiinnostus on lopahtanut ja fyysinen kunto on myös hevoshommissa nykyään esteenä. Jos en pääse näihin kouluihin, joudun ilmeisesti hakemaan uutta työtä tältä seudulta. Se todennäköisesti tarkoittaa työkkärin turhanpäiväisiä kursseja ja pakkohakua työhön, joka ei kiinnosta. En haluaisi myöskään hakea enää aloille jotka eivät itseäni kiinnosta, vain sen takia että on pakko opiskella jotain.

Olen myös hakeutunut nyt opiskelemaan aloille, jotka ei ole fyysisesti raskaita, koska jalassani oleva hermovaurio ei luultavasti tule paranemaan, päinvastoin -viimeksi lääkäri epäili siinä jo CRPS-oireyhtymää. Jatkuvaa seisomatyötä en pysty enää tekemään. Nykyinen työni on seisomista ja kävelyä ja ennen äitiyslomalle jäämistä siellä oleminen tuon jalan kanssa oli jo itkua ja hampaiden kiristelyä. Olen muutenkin enemmän yrittäjähenkinen ihminen ja en tykkää työskennellä ns. kello kaulassa tietyssä vuorossa. Nämä hakutoiveet tukisivat myös tätä.

tallipaikka

Muutto olisi pakollinen

Joka tapauksessa harmittavin ja raskain asia koko opiskeluun lähtemisessä on se, että muuttaa pitäisi. Hevoseton on huoleton, pätee tässäkin kohtaa. Se nimittäin tarkoittaa myös sitä, että Stina joutuisi muuttamaan nykyiseltä tallilta pois. Danielan kohdalla asia ei ole paha, kun hän ei ole vielä hoidossa, eikä näin ollen joudu paikkaa vaihtamaan. Stinan kohdalla asia onkin hiukan mutkikkaampi, kun se on nyt vasta alkanut kotiutumaan nykyiseen paikkaansa. Meillä on muutenkin hyvä olla tuolla paikassa ja ajatus siitä, että joutuisin hevosen siirtämään jollekkin vieraalle tallille, on aika stressaava. Ylipäätään muutto hevoselle on todella stressaava ja sen takia en sitä haluaisi siirtää yhtään ylimääräistä. Ajatuksena on kuitenkin löytää oma talo jossain kohtaa ja haluaisin Stinan pitää nykyisessä paikassa niin kauan, että oman paikan voisin ostaa. Näin pakollisia muuttoja ei tulisi hevoselle kuin yksi ja parhaassa tapauksessa se olisi kotipihassa loppuelämänsä.

Opiskelijalle ei pankkilainaa myönnetä, joten oman maatilan etsintä ei ole tälläkään hetkellä valitettavasti vielä ajankohtainen. Joka tapauksessa jos opiskelupaikan jollain ihmeellä saisin, se olisi niin kiinnostava, että en siitä todellakaan halua kieltäytyä. Toki jos syksyllä on vielä koronaa paljonkin, voi etäopiskelukin olla edelleen vahvasti läsnä ja tarkoittaa sitä, että meidän ei olisi pakko muuttaa, ainakaan ihan heti. Kuitenkin jokapäiväisesti koululle ajelu täältä on jo mahdottomuus, joten jos lähiopiskeluna opiskellaan, niin muutto on pakollinen.

Jo

löytyykö sopivaa tallipaikkaa?

Ajatus siitä, että pitäisin Stinan nykyisellä tallilla ja asuisin muualla, on aika haastava. Hevosta tässä nyt pidän kuitenkin sen takia, että saan sitä päivittäin käydä hoitamassa ja se on itselleni tärkeä henkireikä. Olisi aika turhan oloista maksaa sen ylläpitokuluja joka kuukausi ja seisottaa sitä täällä niin, että en sitä itse pääsisi katsomaan kuin joskus ja jouluna. Myöskään tallipaikan löytyminen ei ole itsestään selvyys. Varsinkaan sellaisen, joka meidän budjettiin menisi. Ajatuksena on ollut, että jos hevosen siirrän, siirtäisin sen karsinatallista korkeintaan pihattoon, enkä toiseen karsinatalliin enää. Siitä ei taida olla mahdollisuutta sitten valikoida, vaan on oltava tyytyväinen jos joku paikka löytyy.

Tätä on nyt etukäteen sen enempää turha jaaritella, ennen kuin tieto opiskelupaikoista on selvillä. Oli vain pakko päästä tätä epätietoisuutta ja ahdistusta purkamaan johonkin. Olenko itsekäs, jos otan mahdollisen opiskelupaikan vastaan ja siirrän hevosta taas, kun se on juuri kotiutunut?

 

PS. Viimeisimmät Hevoskuulumiset löydät tästä

Sekä menneen kuun Hevoskulut tästä

 

Heppakuulumisia blogiin pitkästä aikaa

Tänne blogiin tulee niin harvoin päiviteltyä, joten laitetaanpa hevoskuulumisia nyt tänne ja unohdetaan instagram aktiivisemmasta päivittelystä! Pitäisi muutenkin terästäytyä tämän blogin suhteen, mutta instaan on niin helppo päivittää useammin päivittäisiä kuulumisia. Itselläni on niin huono muisti, että jos haluaisi päivitellä enemmän blogiin ja instassa vaikka pelkkiä tarinoita, unohtaisin kaikki jo ennen kuin saisin blogia auki.

Kiimaa ja kadonneen satulan metsästys

Joka tapauksessa nyt ollaan nautittu lämmöstä ja muutama päivä. Ihanaa, mutta varsinkin päivällä tallilla ollessa ei ensimmäisenä ole tullut mieleen lähteä kentälle vääntämään. Klinikalta tulon jälkeen Stina ei ole liikkunut mitenkään erityisen aktiivisesti, eikä meillä ole vielä uutta satulaa. En jaksanut silloin jatkaa sitä hervotonta satuloiden metsästysrumbaa, mutta nyt kyselen läheiset sovitussatulat meille testattavaksi ja jatketaan taas sitäkin hommaa.

Stinalla oli viime viikolla todella vahva kiima ja se vankasti kylkiä ja häntää öisin karsinassa. Valitettavasti meidän tallissa on yksi ori ja se varmasti vaikuttaa kiimojen vahvuuteen lisäävästi. Nyt kesällä kun ollaan ulkona, ei ongelmaa toivottavasti ole, mutta viime viikon hevoset oli vielä karsinoissa ja ori lähempänä kuin ulkona. Munkinpippuri tuntui onneksi auttavan aika pian suurimpiin oireisiin. Tämä kesänä pitää vielä poimia vadelmanlehtiä jo valmiiksi tulevia kiimoja varten. Kiima näkyi myös liikutuksessa ja kentällä Stina pysähteli otin tarhan vieressä ja jumitti. Jouduin aika paljonkin käskemään eteenpäin ohjasajaessa, jotta päästiin edes liikkeelle. Sen takia ei kentällä enempää käyty jumittamassa.

Lämpöä ja ötököitä

Kun yötkin alkoivat tällä viikolla lämmetä, ovat hevoset saaneet olla myös yöt ulkona. Stina joutuu luultavasti jäämään välillä yksin ulos, kun kaikki hevoset eivät ulkoile öisin. Toki ulkona on kavereita, mutta ne ovat sitten toisella puolella pihaa eikä välttämättä aina näköyhteyden päässä. Jos näyttää siltä, että Stina ei yksin jää rauhassa ulos, niin täytyy se sitten yöksi ottaa myös sisälle. Itse tykkäisin pitää ulkona niin paljon kun pystyy, mutta ei voi kaikista asioista päättää itse, niin täytyy tehdä tilanteen mukaan. Stinalla on tarhassaan kyllä iso etu kun sillä on koko pihattorakennus käytössä ja kaikilla muilla ei ole edes katosta. Siellä s eon viihtynytkin nyt melkein kokoajan päivisin kun on kuumaa ja ötököitä.

Öttiäisten suhteen ei ole vielä mitään pahoja purema-alueita. Tänään pesin koko hevosen ja tissejä ja vatsanalusta oli vähän syöty, mutta ei pahasti. Sain kaverilta Stinalle heidän vanhan ihottumaloimen joka istui yllättävän hyvin! Olen kysellyt netissä ja etsinyt itse kapealle ja ohutkaulaiselle sopivaa ötökkä/ihottumaloimea ja eipä ole paljon vastaan kävellyt. Tämä kyseinen loimi on Thermo Master, joten jos joku etsii myös hoikalle hevoselle ihottumaloimea, minkä kaulakappale ei pussita ja itse loimi lörpötä joka suunnasta, niin tämä on ehdottomasti paras tähän mennessä! Itse en tiennyt että ko. merkillä on edes ihottumaloimea. Tämä on myös Stinan loimikokoa, 145cm, ja vastaa hyvin sitä.

Nyt kun kiima on ohi, niin ollaan käyty metsässä katselemassa ja irtohypytetty. Julkaisinkin hypytyksistä jo videota Youtube en, joten jaetaan se vielä tänne. Aloitettiin ihan maapuomeista ja nostettiin pikkuhiljaa esteitä. Ekaksi kerraksi meni hyvin ja tuntui että Stina innostui hommasta. Viimeisissä hypyissä se otti jo vauhtia kujan alusta. Tätä lisää! Tarvitaan vaan uusia puomeja ja tolppia. Eilen ajattelin ohjasajaa, mutta ulkona oli niin kuuma ja kuumin aika päivästä, että tyydyin vain pesemään Stinan ja hoitelemaan sitä muuten.

Eli tasaisen varmasti menee. Kavioita kengitettiin ja paikattiin viime viikolla, joten kengättömyys ei tänä kesänä tule vielä kyseeseen. Nyt kavioille menee ruokinnassa hamppu rouheena ja biotiini. Toivotaan että niistä on apua pitkässä juoksussa.

Viime kuun hevoskulut löydät TÄÄLTÄ. 

Loppuun vielä tänne blogiin tämä video maanantailta.