Positiivista vahvistetta hevoselle

Olen maininnut käyttäväni positiivista vahvistetta Stinan koulutuksessa. Kiinnostuin aiheesta toden teolla, kun aloin seuraamaan miten Kaktu (täältä hänen blogiin) koulutti hevosiaan positiivisen vahvisteen avulla. Katselin netistä joitakin videoita aiheeseen liittyen, sekä etsin tietoa lukemalla. Jo Toivon aikana Kaktu suositteli positiivisen vahvisteen käyttöä, kun meillä oli ongelmia ihan pihasta poistumisen kanssa. Toivon kanssa kuitenkin terveysongelmat oli sen verran suuria, että hevonen pääsi vaivoistaan ja positiivista vahvistetta ei ehditty sen kanssa kauaa harjoitella.

Nykyään netissä ihmetellään ja kysellään paljon, mitä on positiivinen vahviste ja miten se käytännössä toteutetaan. Varsinkin Facebookin ryhmissä kommentointi on yleensä aika ala-arvoista ja ihmiset ei selvästikään tiedä edes mistä puhuvat, mutta ovat jo päättäneet tuomita koko asian. Porukka onkin yleensä jaoittunut meihin ”namitäteihin” ja ”ei-namitäteihin”. Olen myös monesti kuullut sanottavan, että moni luovuttaa positiivisen vahvisteen käytön suhteen aikaan pian, silloin kun hevonen alkaa kerjäämään palkkaa jatkuvalla syötöllä. Itsekin ajattelin pilanneeni Stinan heti alkuunsa, kun ihan kavioitten nostostakin tuli vaikeaa, jos ei saanut heti herkkua. Sille jalkojen nostelu on niin helppoa ja se tekee sen hyvin, joten päätin että en palkkaa sitä kuin maksimissaan sen jälkeen, kun kaikki jalat on asiallisesti nostettu ja hoidettu. Nykyään se nostaa jalan taas automaattisesti kun pyytää nostamaan.

Luopuminen on tärkeä taito

Luopuminen palkasta onkin ensimmäinen asioita, joita hevosella tulisi opettaa positiivisen vahvisteen käytössä. Hevonen saa palkan kun se ei kerjää. En ole paras ihminen paasaamaan luopumisen opettamisen tärkeydestä, vaikka sen tiedostankin. Olen itse mennyt perse edellä puuhun ja opettanut jo palkan kanssa pysähtymistä, peruuttamista, eteenpäin tulemista ja muuta, vaikka Stina edelleenkin välillä kerjää, eikä osaa luopua palkasta. Nykyään se luopuu palkasta jo alkua paljon paremmin, mutta opeteltavaa on puolin ja toisin todella paljon ja olen itse palkannut sitä aivan väärissä kohdissa, väärässä mielentilassa jne. Positiivista on kuitenkin se, että tallilla vieraillut ystäväni näki selvästi, että Stina on luopumisen oppinut.

Palkkasanana meillä on naksautus, josta Stina jo aika hyvin tietää, että palkka on tulossa. Toki se vielä ennakoi ja koittaa kerjätä palkkaa muutenkin, mutta tähänkään ei auta muu, kuin palkan luopumisesta harjoittelu. Lisäksi olen itse aika hätäinen välillä antamaan palkan ja olen sortunut siihen, että anna palkan jo hiukan ennen tai samaan aikaan kun annan palkkaäänen. Tokihan se hevonen alkaa sitten ennakoimaan jo, eikö opi että palkka tulee sen jälkeen, kun palkkasanan kuulee. Meillä on myös naksutin, mutta sen mukana raahaaminen olisi mulle aivan ylivoimaista, koska oon niin hajamielinen ja hukkailen, sekä unohtelen tavaroita. Tämä on siis itselleni ehdottomasti paras tapa.

Palkalla on väliä

Olen huomannut myös, että Stina jännittyessään saattaa jättää palkan ottamatta ja jos se sen ottaa, se saattaa rohmuta herkun kädestä hampaat edellä nopealla liikkeellä. Yleensä se poimii herkut todella nätisti kädestä. Kiihtyneessä mielentilassa ei kannata edes palkata, itse tein sitä lähinnä sillä ajatuksella, että saisin hevosen huomion itseeni ulkoisten ärsykkeiden sijaan. Pihassa, tarhassa ja hoitopaikalla se on aina rento, mutta tiellä ja välillä kentällä se ottaa palkan äkkiä hampailla, jolloin huomaan sen jännittävän.

Myös palkalla on väliä. Kun harjoittelimme vapaana peruuttelua ja eteenpäin liikkumista ja palkkana oli sekä omenaa, että porkkanaa, huomasin että Stina kävi omenanpaloista yhtäkkiä ihan kierroksilla. Porkkana on ollut meille hyvä, koska se pitää mielenkiinnon yllä palkkaa kohtaan, sen saa sopiviksi paloiksi, se ei tahraa taskuja eikä myöskään ole ”liian hyvää” ja aiheuta ahneutta. Leipä on taas sellainen, että se jaksaa kiinnostaa vaan muutaman toiston ja sen jälkeen hevonen ei ole enää motivoitunut, koska palkka ei herätä tarpeeksi kiinnostusta.

Edesmennyt hevoseni Marlie

Vähän tilanteen mukaan olen palkannut kädestä, sekä maahan. Nyt olen palkannut aika paljonkin maahan, kun olen harjoitellut Stinan kanssa luopumista ja olemme tehneet paljonkin harjoituksia tarhassa. Stina ei kovasti tykkää, että sen ryntäisiin pidellään. Siksi se olikin aluksi hankalaa, kun koitin opettaa sitä peruuttamaan avustamalla hiukan työntämällä ryntäistä. Se teki heti selväksi, että tämä ei ollut kivaa ja hermostui asiasta. Sen jälkeen kokeiltiin ihan pienellä paineella riimun kanssa ja homma alkoi heti toimimaan paremmin. Nykyään peruutus onnistuu vapaana jo aika hyvin pelkästään viemällä käden lähelle ryntäitä ja pyytämällä sanalla ”taakse”. Tätä ei olla vielä harjoiteltu kuin muutama hassu kerta ja hevonen on siitä todella innoissaan. Välillä se tarjoaa pyytämättäkin pakittelua palkkion toivossa. Pysähtyminen onnistuu myös hyvin pelkällä sanalla jos on rauhallinen ympäristö ja hevonen.

Pallo-ongelma helposti kuntoon

Myös korvapallojen  ja päähän koskeminenkin oli alkuun Stinalle todella epämieluista. Treenasimma korvapallojen kanssa positiivisen vahvisteen avulla noin 3×5-10min jaksoja ja nykyään sille saa pallot laitettua käytävällä helposti. Viimeksi unohdin ottaa ne pois korvista ja vein hevosen jo tarhaan. Siellä se koitti vähän väistellä päätä, mutta antoi ottaa pallot lopuksi nätisti pois. Takapakkia on tässäkin joskus tullut, kun olen jäänyt liikaa asiaa sahaamaan. Marlien kanssa kyseisen ongelman äärellä koitin etsiä ratkaisua ihan muualta, kuin asiaan kouluttamalla ja se ei koskaan antanut kovin mielellään palloja laittaa. Uskon että olisi antanut, jos olisin sen asiaan totuttanut samalla tavalla, kuin Stinan.

Moni myös kertoo nykyään somessa käyttäneensä positiivista vahvistetta hevosensa kanssa. Kun tekstin lukemista jatkaa, tuleekin huomattua että henkilö on käyttänyt negatiivista vahvistetta, mutta luulee käyttäneensä positiivista. Termit sekoitetaan, on ymmärretty väärin tai niitä ei tiedetä. Myös tämä voi aiheuttaa negatiivisuutta positiivista vahvistetta kohtaan ihmisten keskuudessa. Painotan tässäkin asiassa sitä, että en itse ole mikään konkari näittenkaan suhteen ja jos hakemalla lähtee hakemaan, löytää minunkin teksteistäni varmasti epäkohtia. Yksi myös mikä tätä aiheuttaa, on pääasiassa instaan postailu. Niin lyhyt tekstikenttä laittaa aina supistamaan tekstiä, jolloin sieltä pakostakin jää pois myös olennaisia asioita.

Tästä jatketaan taas eteenpäin, enemmän panostaen luopumisen treenaamiseen. Olisi varmaan taas ihan ajankohtaista itsekin selailla läpi hyviä vinkkejä asiaan liittyen niin alkaisi asiat aukeamaan itsellekin paremmin. Olen tässä hommassa ihan täysi aloittelija ja tehnyt varmaan miljoona virhettä joka harjoituskerralla. Jotain on kuitenkin myös opittu, joten ihan umpimetsään ei olla siis voitu mennä!