Stina reippaana juoksutuksessa (video)

Juoksutusta liinassa

Tätä liikuntamuotoa meillä ei liiemmin ollakaan harjoiteltu tämän hevosen kanssa. Edellisen kanssa tuli juoksuteltua liikaakin, koska selkään kiipemistä ennen piti juoksuttaa energiaa pois, tai sitten en jaksanut ratsastaa ja juoksuttelin. Stina on siinä mielessä kiva juoksuttaa, että se pysyy ympyrällä helposti kovemmassakin vauhdissa.

Kaikkien kanssa ei aina niin ole ollut, vaan olen usein saanut varsinkin laukannostoissa keräillä itseäni kentän pohjalta roikuttuani liinan päässä ympyrältä karanneen hevosen perässä. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen, että Marlien on ollut hankala jo silloin jalkojen takia laukata pienellä ympyrällä ja sen takia se on paennut pois. Toki se oli iso hevonen ja tasapaino oli huono, joten sekin on varmasti ollut osasyy tähän pakenemiseen.

Heinälaatikko OIKEASSA käytössä, eli leluna.

Joka tapauksessa, menin tallille vähän huonolla fiiliksellä ja osuin taas niin, että muuta väkeä oli paikalla. Kentällä oli porukkaa ja se nyt ei sinänsä haittaa, mutta luulen että sekä tallikaverin rauhallinen maastakäsittelytreeni olisi saanut uusia säväyksiä, kun me mennään sinne samaan aikaan. Lisäksi luulen, että Stina keskittyisi vaan toiseen hevoseen eikä hommasta tulisi mitään. Lisäksi kun aloin sitä hoitamaan, se ei suostunut nostamaan takajalkoja ja sitten kun sain sen nostamaan, se vaan rimpuili ja potki. Jaaha. Pallot ehdin saada korviin kun menin ja laitoin vaan. Tänään tuskin taas menee niin hyvin, kun eilen ne on laitettu. Tässä oli pitkä väli niiden kanssa, niin Stina on ehtinyt jo unohtaa.

Huonolla fiiliksellä ei hevosen kanssa kannata tehdä mitään

Hermot paloi itsellä, kun ei touhusta tullut mitään ja otin hevosen käytävältä korvapalloineen kaikkineen ja vein takaisin tarhaan syömään ja totesin että kiukuttele siellä. Vähän aikaa juttelin kaverin kanssa, fiilis parani. Kun sain hermot kuriin, lähdin ihan hyvillä mielin sitten hevosta juoksuttamaan kentälle.

Herkuttelua treenin jälkeen

Stina meni ihan kivasti, toki vauhtia löytyi kun piti ottaa piiskaa vähä avuksi. Stinalla on tapana tunkea keskelle ympyrää ja vaihdella suuntaa, sekä mennä oikomisia ja kananmunan muotoista rinkulaa miten sattuu. Viimeksi meillä on talvella ollut Kaisa apuna taluttamassa ja palauttamassa hevosen aina ympyrällä takaisin, kun se on koittanut pyrkiä minun luokse. Yksin kun touhuaa, niin on kuitenkin pakko ottaa se piiska sitten käyttöön, että saa hevosta ohjailtua edes jotenkin. Toivon että pari kertaa kun juoksuttelen näin, niin sen jälkeen ei piiskaa enää tarvita. Toki kaikista parasta olisi jos Stinan saisi vaan siihen tottumaan ja huomaamaan että ei tarvitse juosta täysillä, vaikka se piiska siinä onkin. Siinä voi kuitenkin mennä aikaa ja ei ole tarkoituksen mukaista että rytkytetään seuraavat puoli vuotta ympyrällä täysiä, jotta hevonen tottuisi juoksutuspiiskaan.

Täytyy ottaa ohjelmaan siedättämistä tuota piiskaa kohtaan vaikka vapaana kentällä, jolloin hevonen saa rauhassa tutustua siihen ja palkitaan aina oikeassa kohtaa. Tuossa juoksuttaessa ei oikein palkitsemaan pysty, nyt palkkasin aina uralle, kun heppa pysähtyi ja pysyi paikallaan.

Alla nyt video kuitenkin vauhdikkaammasta pätkästä, kun Stina vaan laukkasi ja laukkasi. Olen todella tyytyväinen että se menee noinkin tasapainoisesti ja omasta halusta laukkaili, vaikka koitin saada hidastamaan heti noston jälkeen. Laukkaa ei enää toiseen suuntaan tullut, en tiedä johtuuko väsymyksestä vai siitä, että toinen puoli on hankalampi. Seuraavalla kerralla täytyy juoksuttaa ensin toiseen suuntaan ja kokeilla laukat vaikka siihen.

Tuo mainitsemani takajalkojen nyppiminen johtuu pitkälti varmasti tuosta viimeisimmästä karmeasta kiimasta. Silloin jo mietin, että jos ei tosta paikat mene jumiin niin ei sitten mistään. Täytyy varmaan lainailla tallilta taas BOT-selänlämmitintä ja käyttää aina tilaisuuden tullen käytävällä ja vaikka liikuttaessa. Hierontakaan ei olisi pahitteeksi.

Tässä nyt kuitenkin tämä video eiliseltä: